Scarabaeus

Pihassamme on näkynyt lentelemässä isoja, metallinvihreitä sittiäisiä. Taitaa olla kultakuoriainen, niin kuin Edgar Allan Poen Korppi ja kultakuoriaisessa, joka onkin kivanhyytävää, mieltä kaivelevaa kauhua ja muuta outoa. Erityisen kammottavia ovat novellit Musta kissa ja Usherin talon häviö (joka uudessa suomennoksessa kääntyy tuhoksi), ja tietysti Korppi-runo. Poe itsekin on kiehtova hahmo.

Ja kuten tiedetään, muinaiset egyptiläiset olivat kovia koppisfaneja, ja mä taas olen egyptiläisten fani, joten siksikin pillerinpyörittäjät on in.

Kun nyt hyönteismaailmaan päästiin, niin laitetaanpa kaveriksi toinen huippu ötökkäkirja, joka on ihmisen olemuksen filosofiaa parhaimmillaan.

Sattui niin, että yksi kultakuoriainen lensi sisätiloihin, päistikkaa porraskaiteeseen ja tuupertui niille sijoilleen liikkumattomaksi. Onneksi olen käynyt koppakuoriaisten ensiapukurssin, joten roudasin sen pehmeällä peitteellä ulos ja kaadoin nokan kohdalle tilkan olutta (joka juuri sattui olemaan huulilla, en siis avannut koppista varten). Oluestahan tunnetusti tykkäävät esimerkiksi perhoset. Johan kaveri virkos ja lähti samantien lentoon.