Yhdestä vinkkelistä laajin penkki näyttää tältä (harjaneilikat vasemmalla, ritarinkannukset oikealla, akileijat keskellä, taustalla häämöttävät jalopähkämöt sekä syysleimut, pieni alkujen rivistö on lisää harjaneilikkaa).
Toisesta taas tältä (tyhjää tilaa siis löytyy, monet siemenet ovat lykänneet vasta vihreän, kuvassa melko näkymättömän, mutta suurennuslasilla näkyvän "juovan" esiin).
Viimevuotisista istutuksista ovat bellikset suorastaan villiintyneet. Niitä olen laittanut lisää siemenistä suoraan kukkapenkkiin sen reunaa myötäillen. Belliksien välissä yrittää elellä viime kesän jäljiltä karpaattienkello, johon tulee kauniit, valkoiset kellokukat.
Samoin viime vuonna kukkamaahan laittamani violetit ja siniset ritarinkannukset ovat komealla tähkällä.
Vaikka monet kasvit kestivät yllättävänkin kiitettävästi talvea, särkynytsydän ei sitä tehnyt, joten sen hankin nyt Haikalan puutarhasta uutena. Sen kukkien upea muoto ei koskaan lakkaa ihastuttamasta.
Harjaneilikat ovat kyllä terhakoita tyyppejä, isokokoiset olen istuttanut maahan parin viikon sisällä torilta taimet ostettuani, mutta myös suoraan maahan kylvämäni siemenet ovat nousseet suht' nopsasti.
Penkin perällä oleilevat unikot, uumoilen kaiken olevan idänunikkoa. Niitä on vain pari taimea ja siemeniä ympärillä.
Edellä mainittujen lomassa tässä penkissä on myös patjarikkoa, mansikkaa, laventelia ja paria vielä tuntematonta kasvia. Lisäksi viimevuotinen ja silloin kukkimaton (kiinan- tai jalo-)pioni on komeankokoinen jo. Köynnöskrassi yllätti, se on lähtenyt versomaan muutamasta viimekesäisestä kuivasta hedelmästään. Kultapallon (joka on vuoden 2011 maatiaiskasvi) siirsin myös toisesta tähän penkkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti