Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


torstai 30. lokakuuta 2014

Hirmuisen hauska Halloween

Yleisön pyynnöstä järkkäsin toistamiseen halloweenjuhlat siskontytölle 11-vuotiaine kavereineen, nyt viikon etuajassa, jotta kaikki pääsivät mukaan. Kehittelin jännitysleikkejä ja kaivoin kaameusreseptejä netistä, muistissani viimevuotiset vetonaulat: silmämunien etsimiset, taputuspiilot, tekokäsien heittelyt jne.. Valmisteluihin sain lainalapsilta apua. Tarkoituksena oli saada tarpeeksi aikaan mahd-paljon itse näpräämällä.


Oli kivaa värkätä, kauhu inspiroi. Ketäpä ei kiehtoisi hiipivät draculat, nummilla ulvovat ihmissudet, riipivät huudot ja narahdukset pimeässä. Mua ainakin, yhä! Lapsena isä osti pyynnöstä mm. Noidan käsikirjan, josta sitten joskus myöhemmin katselin telkusta valistusta, että ihan kauheaa "vääränpalvontaa" on se. Heh, mä en tainnut sitten hiffata pointtia. Toinen, joka kotikirjahyllystä kului käsissä lapsena, oli Uskomatonta mutta totta:  lattiaan ilmestyneet kasvot, Viiltäjä-Jack, Torinon käärinliina, Loch Nessin hirviö ja muut stoorit.

Tässä juhliemme pöydäntäytettä, voitte vaikka etsiä inspiraatiota ensi viikonlopulle.






Ilahduttavaa oli taas eritoten se, miten innolla lapset halusivat ihan perinteisesti leikkiä. Leikkitätihän on aina valmiina, opastin Karkkia-ja-kepposta, Murhaajaa yms. Lapset kehittelivät itse eteenpäin. Ja vaikka sukupolvet vaihtuvat, Totuus-vai-tehtävä ei näemmä unohdu. Kauhutunneli oli hitti: vähän jouluvaloja räpsimään, kauhuäänet huutamaan tabletilta, umpikuja nuolineen, luuranko pimeimpään kohtaan, hämähäkki kattoon roikkumaan, jätesäkkiseiniä, seittiä ja tekokäsiä (jauhoilla täytettyjä kertakäyttöhanskoja) pohjalle, avot! Tunnelissa oli vähän pimeää kuvata...


Jälkimainingeissa sitten mietin, että kuka ton kauhutunnelin purkaa mun makuuhuoneesta! Ja että lähteekö nää irti, liimasin paperiliimalla lamppuuni naamoja, kun tuli kiire...


Seuraavana päivänä sain kuulla, että lapset olivat niin tykänneet, että nyt pitäisi heti pitää samalle porukalle pikkujoulujuhlat! Luulenpa, että erikoistun vain näihin halloweeneihin... Tämänkertaiset viritelmät purettuani lähdin ulkoiluttamaan uusia ystäviäni.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Melukylän talviomenoita ja naakkaparvia


Koitti perjantai-ilta. Nostin viinilasin huulille ja aloin omenachutneyn tekoon. Työkaveri toi perinteiseen tapaansa muovikassillisen talviomenoita. Eivät siis ole tässä vaiheessa vielä kypsiä, mutta niistä tulee kelpo hilloa ja torttua. Joten tein omenachutneya. Olen tehnyt tätä aiemminkin, hyvää on. Tykkään, että omenat ovat osaksi sattumiakin, joten laitan osan sekaan vasta myöhemmin. Menee paitsi intialaisen ruoan, niin lihan ja kanan kanssa. Resepti taitaa olla Kotiliedestä. Teen yleensä tuplat ja lisään kanelitangon.



Sitten joskus kun mulla on kuisti, niin käärin talviomenat silkkipaperiin, asettelen puulaatikkoon ja syksyn edetessä talvea kohti kuistille leviää ihana omenantuoksu ja joulun alla papereita sitten availlaan ja ... Toi oli niin Melukylän jouluu!

Sain kesän alussa työkaverilta sitruunapuun alun. Tällainen se on nyt, hieno! Varsin terhakas, vaikka vähällä hoidolla.


Jos hyvin käy, niin eläkkeelle lähtiessä (nythän saa olla töissäkin hieman pidempään, jee...) onnistun kenties taivuttamaan itseni sitruunapuuni alle. Vaatii säännöllistä liikuntaa tietysti. Luoja tosin eläkkeeltä varjelkoon, sen verran koville otti jo tämä hiljattainen tasalukuikääntyminenkin. Hedelmiähän voi puskea pieneenkin sitruunapuuhun, eikö, joten ensi keväänä katselen jo sillä silmällä...

Naakat kerääntyvät kovasti yhteen just nyt, osa varmaan muuttaa, osa talvehtii täällä. Niitä on valtavasti juuri omassa kaupunginosassani keskustan kupeessa. Iltaisin kadulla kulkiessa täytyy ihan pysähtyä ihastelemaan niiden valtavien parvien äkkinäisiä liikkeitä iltataivasta vasten. Kaupunkimaisema on monesti kaunis tässä vanhojen kivitalojen, 50-60-luvun kerrostalojen ja puistojen kujilla, naakat on piste iin päälle. Naakkahan on älykäs lintu, pariuskollinenkin, sen hoksaamisista on tehty jos jonkinmoista tutkimusta. Naakka viihtyy cityssa, mutta se ei olemassaolollaan kummemmin patsastele, jossain piilossa ne ovat katoilla tms., kunnes porukan liideri kutsuu, lehahdus vaan käy ja taivas on mustanaan. Kiva otus, vaikka haittaakin kuulemma aiheuttaa (kuten kaverin savupiipussa oleskellessaan).