Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


tiistai 2. tammikuuta 2018

Aika on mitä sen haluaa olevan



Aika. Tuo ihmisen pilkkoma todellisuus. Tänään olen filosofisella tuulella. Mietin, että jospa en ajattelisikaan tätä uutta vuotta yhtenä kakkuna. Jatkaisin vain siitä, mihin viime vuonna jäin. Töppöstä toisen eteen, sitähän se on. Aika ja elämä. Joskus töppöset töpsivät taaksepäin. Toisinaan seistään vain yhdellä töppösellä ja toinen hakee laskeutumispaikkaa, jänskättää. Joskus ollaan polvillaan. Ja joskus kumpikaan töppösistä ei osu maahan, lentävät.

Joo, niin teen. Elämä jatkuu ja aika on yhtä kulkua. Joulun jälkeen siihen virtaan voi taas astua ja antaa viedä.


Uudenvuoden valopallojen myötä: Hyvää tätä vuotta! Otetaan iisisti, elellään upeesti. Naama näin:


Vielä tämä. Eilisiltainen lunta tuprutteleva näkymäni ennen nukkumaanmenoa. En meinannut malttaa mennä nukkumaan, eikä mun sielukaan meinannut. 


Ps. Tuo ensimmäinen kuva voisi olla avaruustaivas, mutta se on puu jouluvaloissaan. Ihana oli olla sen juurella!