Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


tiistai 18. syyskuuta 2012

Touch-me-not


En tiedä, missä vaiheessa elämää minua on kasvatettu tynnyrissä, mutta todennäköisesti se osuu aina siihen kohtaan vuotta, jolloin jättipalsami kukkii. Minulle tuli nimittäin sen olemassaolo ihan uutena asiana. Yhtä Pirkkalan ojanpientaretta kulkiessani niitä vain olikin siinä yhtäkkiä silmänkantamattomiin. Kenties osasyynä tietämättömyyteeni on se, että havaintokartan perusteella Koti-Vaasan seudulla sitä ei juuri esiinny.


 

Jättipalsamihan on oikeastaan ihan kivannäköinen, pinkki kasvi, vähän kuin orkidea, ja silti niin haukuttu ja ei-haluttu. Ihan syystä, ymmärtäisin. Se on alkuperäisten luonnonkasviemme murhaaja, haitakas vieraslaji, jota innolla hävitetään jopa porukoittain. Ilmianna siis naapurustossasi loisiva palsami!

En voinut kyllä vastustaa kiusausta käydä muutamaan otteeseen poksauttamassa siemenkotaa; kukka kun ampuu siemeniään voimalla, kun kypsää siemenkotaa vähänkin hipaisee. Tätä nimitetään muilla mailla sen perusteella myös touch-me-noteiksi. Latinankielisen nimityksen alkunsa, ja sukunsa, taas on impatiens, joka tarkoittaa just sitä kärsimätöntä. Kaunis ja hauska vihuliainen siis tämä.




tiistai 11. syyskuuta 2012

Syyskuun lapsi nautiskelee


Olen jo koittanut raivata kasvuston rippeitä parvekkeeltani. Paprikoita sai tosiaan odottaa auringottoman kesän läpi elokuun lopulle asti. Tällaiset tomaatinkokoiset pampulat roikkuvat kasvissa nyt, eihän näistä raukoista aikuiseläjiksi enää tähän aikaan vuodesta ole.



Chili on läpi kesän työstänyt hedelmää, mutta ei niistä moni ehtinyt punastua.


Tässä se ainokainen punainen tähän mennessä, taas yksi kokkaus oman sadon reseptien joukkoon, chilisuklaa.


Torilla on tähän(kin) aikaan vuodesta ihanaa. Tämä satsi päätyi kotiin lauantaina. Sienet päätyivät kermakastikkeeseen, johon upotettiin lihapullia, ja puolukat lappapuuroon (murresana joka tarttui jäädäkseen laiskan puutarhurin entiseltä ruohonleikkaajalta).




Viime viikolla kävelin ensi kertaa ihan kunnolla Tahmelan rantamaisemissa. Välillä tunnelma oli kuin Blair Witch Projectissa, niin oli hämyistä aarniometsää ja vanhoja tukinuittoputkia pelottavine putkensuineen. Tämä köynnöskasvi oli kiivennyt hassusti pitkin puun maahan asti ulottuvaa oksaa pitkin.

 
Rantalenkin jälkeen päivä taittui illaksi Pispalan Kujakollissa, kiva paikka. Tunnelma oli niin syksyinen kuin tähän aikaan voi olla.