Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


lauantai 14. huhtikuuta 2012

Maata näkyvissä!

Pahoittelen jonkin ajan hiljaisuutta, kyllä mä täällä olen! On vain tullut oltua muualla kuin silmäilemässä puutarhaa, niin fyysisesti kuin ajatuksissakin. Pääsiäinen vilahti Valamon luostarin takatalvisissa maisemissa ja siellä lähinnä ruokaa mustaviittaisille ja muille tavallisillekin pulliaisille kantaessa. Siellä suksi luisti ja jää kantoi. Täytyy myöntää, että Tampereellakin vielä parin menneen viikon kuluessa yllättäneet lumipyräkät saivat nekin puutarhainnon lannistumaan.

Mutta nyt tilanne on täysin muuttunut! Eilisen 11 lämpöasteen ja maiseman paketoineen sumun jälkeen otin tänään aamusta terävän katseen takapihalle. Siellä lumi vielä sinnittelee, mutta kukkapenkit ovat jo melkein auki. Ja mitä vanhat ja valottomat silmäni näkivätkään. Nyt silmäni loistavat!

Tässä taitaa puskea ne pinkit ja polkanväriset tulppaanini, ihanaa! Niin terhakkaita keppejä työntyy kukkapenkistä. Mittasin, että tanakoin oli jo 10 senttiä.




Tämän verran on vielä lunta toista kukkapenkkiä hillitsemässä.