Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Mieltä rauhoittavaa pääsiäispuuhaa?

Olin ilmoittautunut täksi sunnuntaiksi Pääsiäismunia värjäten ja vahaten -kurssille, joka peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi (siis mä en tajuu... kuka ei haluais tollaselle kurssille?!). Ehkä ihan hyvä, koska totesin juuri, että olisin tarvinnut alle Näin puhallat pääsiäismunia -kurssin.

Ajattelin näet taputella homman sitten kotioloissa, ja sehän lähtee liikkeelle munien tyhjäyksestä. Noo... Eka yritys lävähti vaatteille, pöytäliinalle ja lattialle.


 Ja toinen.


Eikä oo ees eka kerta, onhan noita tullut maalailtua aiemminkin. Siis nää nykyajan kaikenmaailman vapaana hilluvien kanojen teräskuoriset munat! Lopputuloksena YKSI onnistunut muna, ja multimunakas! Munien värjäyskeittely jäi siis haaveeksi tällä erää, ja rimaa on kaiketi laskettava  PlanB:hin, jonka mutkittelevat ajatukseni tunteva ystäväni yksinkertaisti: Eiks niitä voi maalata täysiin muniin, ois helpompaa... Niin. Valio ohjeistaa muuten söpöllä kuvasarjalla: Näin-teet-pääsiäismunan (rullaa sivua alas). Että en mä sitten taida olla ainut uusavuton. Lohdutin itseäni syömällä virpojien mököjä.


Tutkin tarkemmin päässäni kytevät, strömsölähtöiset ideat. Ja todellakin, ei niitä munia puhalleta tätä ohjetta varten. Eli munat keitetään erikseen, ja sitten keitetään, mitä nyt värejä haluaakaan, esim. punakaalia, pakastemustikoita, pikakaffemuruja, sipulinkuoria, kurkumaa suolan kanssa. Sekaan valkoviinietikkaa ja jäähdytys. Jos haluaa kuvioita, ei muuta ku lankaa munan ympärille ja sit liottaminen väreissä. Kuviot ovat tosin liikahifistelyä mun makuun, mutta jokin pitsikaistale kuvioimassa voisi olla kiva. Juuri nyt tuntuu, että muna ja siihen tussilla... vaikka nyt kirkkovene, on sekin jo saavutus. Mutta: en luovuta, palataan tähän asiaan ennen pääsiäistä...

Joskus ihan lähipikkukaupastakin voi löytyä muutakin kuin maitoa, leipää ja kurkkua. Nämä laitan nyt multiin.


Elämänlankahan on villinä vihulainen, mutta kaunis se on silti. Joten tämä aitoelämänlanka on kaiketi sitten sallittu sukulainen.

Yrtit sentään kasvavat, ja kissanruoho.



Otetaanpa sille. Täällä Tampereella on parikin suht' uutta cocktailbaaria, teimme maltillisen kierroksen niissä. Inkivääridrinkin teko oli melkoista käsityötä. Näitä nautittiin, ah niin kliseisesti, seinänkokoisen Tom "Cocktail" Cruisen silmien alla.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Murha pompulan vuoksi ja muita kissajuttuja


Aikainen kevät(kö?), joka on herättänyt vihdoin tuon joulukaktuksenkin, on saanut minussa kaiken hyrräämään. Tavaksi muodostunut joka-aamuinen tunnin ajatustuokiokin ennen ylösnousemista on kääntynyt tieteen piilotekemisestä (usein se on iteltäkin piilossa) lähinnä kukkiin ja mehiläisiin.

Sain sentään rauhoituttua mullan ääreen edes hetkeksi. Laitoin timjamia ja basilikaa, muut joutunevat odottamaan huhtikuun alkua. Virittelen juurikin mielessäni yhtä... viritelmää taimitarhaksi. Siitä myöhemmin, jos se toteutuu. Koitan panostaa siihen aamun pohdintahetkenä.


Lisäksi istutin ohraa, kissanruohoa. Ajattelin lahjoittaa sitä ystäväni kahdelle kissalle, jotka ovat kovia tyttöjä pistelemään kaiken vihreän paksuihin poskiinsa.


Muuten ovat kyllä varsin mallikelpoisia. Tosin toinen niistä on hulluna ponnarilenksuihin. Joskus, kun olin jotain muutakin kuin ystävä, heräsin aina välillä yöllä siihen, kun pimeydessä pääni vieressä, kirjoituspöydän nurkalla, vasten harmaata ikkunaruutua piirtyi vavahtamaton kissanpää ja kiiluvat silmät, jotka porautuivat tukkani keskellä jököttävään pompulaan. Saatoin aistia viiksiä heiluttavan hengityksensä ilmavirran kasvoillani. Pakkohan se oli kiskaista lenksu tukasta, ja heittää kauas, ettei yössä kynnenterä välähtänyt, kaula katkennut ja ponnaripää vierinyt tassun ulottuville. Terkkui Tiuku!

Itse en varsinaisesti ole erityinen eläinystävä, mutta joskus me herättiin toisen kanssa näin.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ti-ti-tyy

Lienevätkö lintuset ilmanalavaihtelusta shokissa, kun en mielestäni kuule liverrystä, vaikka lumen aikaan kuulinkin. Töissä meillä kiikuttelee lintuja siellä täällä, kun kiertävä hyvän-tahdon-kauppatavara osui kohdalle. Näillä kyllä voi olla täällä toimistolaatikostossa ikävä sinne mistä tulivatkin, Afrikkaan. 



maanantai 16. maaliskuuta 2015

Winchesterin wisiitti

Käväisin sellaisessa paikassa kuin Winchester. Lontoosta junalla tunti, 40 000 asukasta, historiallisia rakennuksia, kivoja pieniä juoma/ruokapubeja, DaVinci-koodi -leffan katedraali, Jane Austenin luut siellä ja pyöreän pöydän ritarien pöytä toisaalla. Kiva paikka. Ja Anathema keikalla katedraalissa!

Siellä, ja Lontoossa, oli jo kuin meillä toukokuun alussa, ruoho vihersi. Hain leipomosta evästä, istuin katedraalin puistossa, ja bongailin viihteenä ohikulkevia bändin jäseniä.

  


Keikka oli supermahtava. Ystävälliset pappisherrat pyörivät innoissaan ympäriinsä runsaat, mustat helmat heiluen alkujaan deathmetal-, sittemmin ehkä metalliprogerockbändin, keikkaa järkkäillessään. Vieressäni istunut neljän keski-ikäisen brittinaisen sydämellinen seurue otti kokoiltaiseksi tehtäväkseen mm. saada minut mahdollisimman hyvälle istumapaikalle ("Ihan yksin! Ja Suomesta asti!").  Lopussa isot diskopallot alkoivat heittää valotäpliä läpi koko katedraalin, ja synkkyydestä ammentavan kuoripojan ääni kiiri ympäriinsä... siis niin upeeta! 



Keikan päälle kävin vain maltillisella, joten aamulla klo 7 olin jo lenkillä. Ihana käveleskellä ulkomailla rauhalliseen aamutuimaan, kun tavalliset ihmiset kulkevat harvakseltaan töihin tai koiria ulkoiluttamassa tai aamu(ellei vielä yö)juoksulla. Sijoitin reitin niin, että sille osui mm. Jane Austenin tuikitavallisen näköinen kuolintalo. Katedraalin takana aukesivat hämyisä kivikuja, pappilan säväyttävät vanhat rakennukset ja ikiaikainen college.









Sivuutin myös kuuluisan, kaupunkia halkovan joen, River Itchenin, jolta saattoi kuulemma silmäillä saukkoja. Juu, näin tuhansien järvien kasvattamana sanoisin sitä ojaksi, eikä viiksenvilahdustakaan elikoista. Mut ihan kiva. Ennen junaan astumista kurkkasin vielä sen pöydän, tuon keskiajan salaisimmat strategiat kuulleen puukiekon. Eikös Richard Gere (Lancelot) ainaki oo nojaillu siihen...



Lontoossa ehdin vielä vierailla luonnontieteellisessä vanhainkodissa katsomassa mm. Stegosaurusta ja lentoliskoa. Mä en voi vaan käsittää, että noi fossiiliotukset on miljoonien vuosien takaa...



Kotimaisemissa Näsijärvi heijasti sunnuntaina upeasti pilvettömän sinitaivaan. Jäät ryskyivät, kuin järvellä olisi työmaa käynnissä. Ja retkiluistimet vaan kimmelsivät auringossa, kun uskalikot yhä kiersivät Siilinkaria. Sietäis River Itchenin saukkojen kävästä näissä vesissä pyörähtääs...