Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tuoksujen aikaan

Viime aikoina olen kuljeskellut laitumilla nuuhkien. Ilma tuntuu olevan täynnä mitä viehkompia tuulahduksia, joku voisi sanoa että siitepölyä. Puiden teema on valkoinen. Tätä piti hieman tutkia ja hevoskastanjaksi se paljastui, aivan ihana, pinkkivalkoisia töröttäviä kukkaterttuja puu täys.




Tänne taas voisi ihan sukeltaa sekaan.


Seuraavaksi ajattelin perehtyä tuomen ihanaistuoksuiseen kukintaan, koska se on lyhytaikaista. 

Kielot kukkivat jo työpaikkani läheisyyden asfalttitien reunustallakin. Muutaman keräsin siitä työpöydälle vaasiin, ja johan joku kyseli, että eiks se ole rauhoitettu... Täytyi siis tarkistaa taas, ei ole. Ps. kuvassa muuten myös sunnuntaina lakatut kultakynteni, ei auttanut nekään Venäjää vastaan... yhä hetkittäin murhe puristaa rintaa.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Rautatienomenapuu

Kuulin tarinan rautatienomenapuusta, joka ei ollut minulle tuttu. Kuulemma junayhtiömme kehitteli joskus aikoinaan koristeomenapuulajikkeen, joka kestäisi asemaolosuhteita. Ystäväni hankki sellaisen yhtiöltä jo 70-luvulla omalle pihalleen. Minä ihastelin niitä tällä viikolla täydessä kukassa rautatieaseman edustan asfalttikentän keskellä.


Tämän siirtolapuutarhamökin (ei ole edes oma! toivottavasti omistaja ei tykkää huonoa julkisuudesta...) elämää olenkin postannut jo kahtena aiempana vuotena. Juuri nyt se näyttää näin ihanalta.


Tässä vielä vertailun vuoksi: toukokuun 3. päivä 2013.


Ja: heinäkuun loppu 2012.


En malta olla laittamatta vielä yhtä tulppaanikuvaa. Tampere on todella panostanut tulipseihin tänä vuonna.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kesälenkki Mansessa: kumiankasta Ibraan

Äkkiä sitä tottui taas heiluttelemaan helteessä paljaita sääriä ja käsivarsia. Meininki Mansessa oli viikonloppuna kuin Keski-Euroopassa, sopivasti eurovaalien aikaan. Porukkaa loikoili pitkin pieniäkin nurtsiläikkiä, ja lenkkiväylien reunustat ja rantakivetykset olivat laattanaan ihmisiä. Lenkillä pysähtelin tämän tästä tiirailemaan tienvarsien kukkasia.


Huomatkaa kuvan taustalla näkyvä musta otus! Upea posankkahenkinen kumihässäkkä tuli vastaan Ratinanniemessä! En ole ennemmin törmännyt (tai ainakaan huomannut törmänneeni) siihen täällä, mutta luin nyt, että se on kiertävä, Villu Jaanisoon Kumiankka vuodelta 2003. Sikamakee juuri tuossa paikallaan! Aurinko vähän kuvassa haalistaa...


Tulppaaneista keräsin tähän erikoisimmat vastaanheiluneet.




Nämä narsissit ovat suvustaan minulle mieleisimpiä, ehkä juuri siksi, että ne ovat ei-niin-narsissimaisia.


Olen myös löytänyt uudet, hienot satama-alueet, joita tänne on pykätty. Pyhäjärvi oli eilisiltana kuin samettiviilin pintaa.


Saanko vielä pienellä, keskiluokkaisen peruspalkallisen kesänvihertävällä äänellä kysyä, että mitä kukaan tekee tällaisella paatilla Pyhäjärven kokoisella järvellä? Se oli vielä isompi kuin kuva kertoo. Näemmä pelkästään sen pohjan teippaamiseenkin tarvittiin kolme miestä.


Helmililjat ovat varmaan jo förbii, mutta onhan tää yhä ihan kiva purppura-aalto.


Pääsin myös vihdoin Ibran kanssa piknikille (maksetut - minun maksamat - treffit jäivät jostain syystä kesken pari vuotta sitten, kun mies tässä muodossa oli ihan tuore).