Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 26. tammikuuta 2015

Beautiful Sunday

Muistan tavanneeni joskus kasikytluvun alussa, ekaluokkalaisena, uudelleen ja uudelleen kaksipuoleisen, magneetilla napsahtavan kynäpenaalini (joka tungettiin täyteen hajukumeja) kannesta: BE-AU-TI-FUL SUN-DAY. Siis niin nostalgiaa! Ja se todella kuulosti äännettynäkin juuri tuolta, eikä ollut hajukumin vertaa hajua mitä se tarkoitti. Meilläpäin opeteltiin vain ruotsia.

No, eilen oli juurikin se! Kaunis, kaunis sunnuntai.

Heräsin varhain, kuten aina, arki tai pyhä. Katsoin sängyssä neljä jaksoa True detectivea. Se Matthew... ja semmonen syvän etelän kiero fiilis siinä sarjassa.

Väliin heitin hiihtolenkin syksyn sienimaisemissa. Keli oli melkein nollassa ja pöpperöinen, joten piti suksitella vauhdilla, ettei lumi tarttunut suksenpohjiin. Ainakin joku semmonen logiikka mulla siinä oli...


Kotiin päästyäni tein kaverin, pullantuoksuisen äidin, edellisillan kuvaviestin ("Hei, tääl ois pullaa!") katkeroit... innoittamana korvapuusteja. Ja eritoten söin niitä, katsoen samalla kaksi jaksoa lisää TD:tä. Pullat oli kyllä, kuten meilläpäin lakeuksilla sanotaan, hätäpräiskiä, mutta maistui.


Kummityttökin pohjoisesta soitti ihkauudella ja -ensimmäisellä puhelimellaan niin, että tuli suloinen ikävä. Myöhemmin illalla tuli vielä toiselta kuva yhtä hammasta vajaasta hymystä. Tuli muistettu olo!

Iltapuhteina kävin vielä sirklaamassa muutamat rundit luistinradalla.


Lopuksi oli pakko heittää selälleen lepäämään hangelle ja katsella iltataivasta. Voi onnea: puhdas, kuulas ilma, maailma täynnä lempeää valkoista ja lempeitä asioita. Olisin voinut jäädä siihen hetkeen kellumaan.

Aamulla töihin kävellessä ikuinen ihastuttaja on tämä todellinen talviomenapuu.



maanantai 19. tammikuuta 2015

Tammikuun elämänohjeita


Uusi, koko ajan vanheneva vuosi suihkii jo eteenpäin, mutta toivotetaanpa nyt hyvää elämää tälle vuodelle muutaman värssyn kera.

Luin, että viimeisin Tapperin veljeksistä kuoli tässä hiljattain, ja kaivoin tätäkin nuorempien aikojeni ajatelmavihkoseni esiin ja sieltä yhden Tapperin. Tästä tekstinkohdasta oon aina tykännyt, siinä on jotain isoa tiiviisti. Löytyy opuksesta Ruusu kädessä ja korppi toisessa.


Tämä löytyy töistä ilmoitustaulultani. Sain sen jokunen vuosi sitten ystävältä, kohdassa jossa oli jotain mietittävää. Olen sittemmin todennut, että se sopii aika moneen kohtaan.


Tämä todellinen viisaus, joka tuntuu olevan kykyjeni tuolla puolen, taasen löytyy kirjasta Bridget Jones - Mad about the boy (luin joululomalla), tarkemmin sen takakannesta. Eli on Helen Fieldingin tuotoksia.


Samaisesta "elämänoppaasta" löytyy myös Dalai Laman piikkiin laitettu lausahdus (en tiedä, onko totta vai ei, sama kai se, Bridget tai Dalai Lama...): "Kun hän saapuu, toivota hänet tervetulleeksi, kun hän lähtee, anna hänen mennä." Tota mun pitäis ehkä reenata tänä vuonna, toivottavasti nyt kuitenkin enemmän saa tervetulleeks toivotella...

Oli niin diippiä, että taidan ottaa sille espressot (ostin kirpparilta ihanat kupit!). Jatketaan!
Tulossa (ja olen menossa) mm. Vanhat kotihoitokonstit -kurssi, kerron sit linimenteista!