Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


keskiviikko 31. elokuuta 2016

Syksystä juopunut kylänluuta


Olen moneen otteeseen napsinut kuvia kotitorin tarjonnasta ja atmösfääristä, ja sitten antanut niiden "mennä vanhaksi". Mutta nyt kehiin: kuvia viikonlopulta! Pakko sanoa, että toi ylläoleva kuva on kyllä ihana, siinä on kaikkea, jopa vielä mansikoitakin. Katson sitä sitten aina talvella, kun hytisen vieraalla maalla kaukana koti-ikävässä. 

Tärisin ilosta torilla lauantaina, hieman kipakasta tuulestakin kyllä. Elämä vaan on niin ihanaa, ja juurikin syksyllä. Ja silloin on parasta pysähtyä kattelemaan ja haistelemaan sitä. Niin tein.




Tänä vuonna olen urautunut sienestämisessä. Mulla on pari vakipaikkaa, jotka käyn tsekkaamassa. Saalis ei ole kaksinen, mutta kun usein käy, jotain saa. Sitten torilla... tää sienestäjän märkä päiväuni vetää kyllä pohjat.


Nyt näkyi jo suppiksiakin, ja mustatorvisientä. Kristalliomena oli jännä, maistoin. Maistui kurkulle.


Kotiin läksi puolukoita, kukkia, yrtti-iiso ja parit piparminttupuskat. Yrtti-iiso oli vain pakko ostaa, vaikka maatahan se kaipaisi, monivuotinen, ei parveketta. Lehdet maistui lakulle, ja veikkonen kuulemma kiihottaa perhosia.


Piparminttu ois paras kuivattaa heti kun poimitaan, mutta tässä nämä nyt vielä lepäsivät hetken maljakossa tuoksutusta levittämässä.

 

Tiivistetysti: kantsii mennä ulos, ja juopua syksyviboista, niin mä teen! 



maanantai 22. elokuuta 2016

Ovet auki puutarhoihin


Läheisessä siirtolapuutarhassa oli avoimien ovien päivä: kiinnosti ainakin mua ja neitoperhoja, niitä oli älyttömästi! En oikeastaan halaja puutarhamökkiä, liian sosiaalista, ja liian vähän rahaa toteuttaa toissijaisia toiveita. Näen itseni sieluni silmin järsimässä grillimakkaraa jossain puskassa, etteivät naapurit tule kaffille. Mutta onhan ne kodikkaita ja monelle oiva tapa harrastaa viljelyä. Ja kukkia. Ja irrottautumista. Mikäs sen mukavampaa sunnuntaipuuhaa, kun luvan kanssa sai kurkistella pihoihin ja mökkeihin, ja joku oli leiponut pullaakin vieraille. En tohtinut siltikään montaakaan nuuskia, nehän on jonkun kesäkoteja, enemmän kiinnosti pihojen tunnelma.

Kokosin tähän sieltä täältä mökeistä palaset, joista nikkaroisin mun lempimökkini tiluksineen. Sellanen hämyisä ja rönsyävä piha, mutta ei siivoton. Mutta ei missään nimessä niukka eikä kantikas tai korrektin siisti.

Etuportti. Takaportti. Sivuportti. Portteja pitää olla. Ja polkuja.




Kuisti ja rönsyilevää vanhanajan tunnelmaa.



Istuskelupaikka omenapuun alla.


Leopardiverho ja hevosenpää seinällä, aina hyviä olla olemassa.



 Tuoleja (ja kakkuja) piilossa puutarhassa.



 Lyhtyjä.


Jotain "hämärää", niinkuin taiteilija Maija Palon pihan ovi.


Sitten paljon luumuja, omppuja ja kukkia.






Siinäpä se. Siitä tuli täydellinen!