Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Ilta auringossa - ja raparperiresepti!


Oli pakko laittaa kaupungin puistoihmisille ilopalautetta, niin on ihanat kukkapenkit isossa lähipuistossani kirkon ympäristössä! Rohkeeta yhdistelyä, eksoottisia tulppaaneja, värileikkiä, matalia ja korkeita lajeja, bueno! Ilta-aurinko oikein hehkuttaa niitä. Toivottavasti ovat tallella vielä kevätjuhlaviikonlopun jälkeenkin, etteivät ole ainakaan ihan kaikki biletyttöjen kukkaseppeleisiin tai yöllisten kosijoiden matkaan lähteneet.



Ja valkoisii helmililjoi, harvemmin näkee kuin sinisii.


Tätä on näkynyt nyt istutuksissa muuallakin, liekö trendikukka. En tiedä, mikä tämä on, vaikka koitin kuuklettaa.


Työkaveri pistäytyi perjantaiaamusta siirtolapuutarhamökillään, ja toi mulle lipstikkaa ja raparpereja, jee! Ajattelin tehdä nyt tällä alun alkaen Kattimatikaisen blogin reseptillä, kun maistoin just sellasta, erikoisen hyvää oli! Siis ei tota lipstikkaa siihen tuu, ei niin erikoista...

maanantai 25. toukokuuta 2015

Bernard, Bianca ja mitä-näit-ny-o kylässä

Työelämäämme tässä uudehkossa julkisrakennuksessa sulostuttivat ja kauhistuttivat viime viikolla... hiiret! Maanantaina alkoivat työtoverini, ja mä, yksi toisensa jälkeen tehdä havaintoja laatikostoistaan. Yhdeltä oli syöty keksipaketista muoveineen puolet, kaurahiutalepussit rei'illä, yhdeltä syöty vohvelit ja suklaat patukan päältä. Tilalle oli ilmestynyt pesärakennelmaa. Että ihan olivat syöneet itsensä niin ähkyksi, että piti alkaa majapaikkaa rakentaa!


Hiirenkakkaa löytyi jokaisen jokaisesta laatikosta, mutta ei muualta. Omat kismetinmuruseni oli imuutettu nurkkia myöten. Juuri aiemmin katsoin laatikkoani ett: Mä oon hirvee sottapytty, pitäis siivota! Ei tarttenu.

Äijät tuli virittelemään loukkuja, ja seuraavana aamuna kiinni oli jäänyt kaksi.

Ja yllättävää oli sekin, että kaikilla kollegoilla on jotain herkkuja laatikoissaan! Jos sen oisin tiennyt, olisin ollut jo pummimassa!  

Katselin eilen matoperspektiivistä puistossa taivaalle: ihan kuin kukkiva (siin oli semmosii höytyväisii) kirsikkapuu Japanin taivasta vasten, eikö! (tai sit mun liian lennokas mielikuvitus maalailee...) 


maanantai 4. toukokuuta 2015

Apostolinmiekka Fan Club

Äidilläin kukkii taas jokakeväiseen tapaansa apostolinmiekka. Tämä vanha yksilö kasvattaa kovasti kukkia, vaikka niitä ei välttis yksi kasvi yleensä useampia putkauttele. Kukinto kestää vain yhden päivän. Joka päivä ihmeteltäväksi pulpahtelevat, uudet kukat ovat tehneet siskon kolmivuotiaasta kasvin fanin: aina yhtä ihmeellistä. Tasajalkaa pomppi hän kasvia minulle esittelemään, kun pistäydyin. Ja onhan se kukka kaunis, japanihenkinen.


Apostolinmiekkaa kuulemma tapaa lähinnä mummoloissa (ei ole enää niin trendikäs kasvi ja taimia saa metsästää), joten täytyy nyt vielä miettiä ennen pistokastehtailua - näin muutenkin vanhanapiikana - että millaisen kuvan haluan itsestäni kotikäynnillä oleville sulhasehdokkaille antaa... Pitsiverhot seisovat tykkynä ikkunoissa, ikkunalaudat pelargonioita ja apostolinmiekkoja pullollaan, puuterinvärinen, pitkälahkeinen alusasu... No stop sentään.

Totta puhuen, olen mummoillut jo 80-luvulla, ja tykkään siitä: ET-lehti (jossa voit nyt testata miten paljon mummoa sinussa on) kului jo lapsuudessa käsissä, ja sokeripala huulessa ryystettiin mummin kans iltateetä, joskus jopa lautaselta. Ja pelargonioita kasvaa ikkunalaudalla nytkin. 

Ja muuten: Onnea äideille ja mummoille, pian on teidän päivä!