Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 14. toukokuuta 2018

Aku Ankan vesimelonit


Heissulivei! Ylläoleva kuva todisteeksi siitä, että kyllä mun kotosalla jotain taimia kasvaa! Ihan vaan senkin takia, että lupasin niin teille viime postauksessani, vaikka myöhällehän ruukutukset menivät.

Kuvassa on mun taimitarhan keskola. Siihen olen nostanut muutamat erityishuomiota vaativat elämäänsä aloittelevat kasvivauvat. Muratti on tuossa lähinnä huollettavien kaverina, kuten kynttilätkin tunnelmaa luomassa:). Parissa purkissa on pensaskrassia, ja sitten tuo yksi purkki on jotain kesäkukkaa, mutta just nyt en muista, mitä, kääk! Tarkistan. Muutama esikko heitti jo talviturkin mukana henkensä.

Sen tiedän, että ikkunalla on useampi pötti vesimelonia. Keittiönikkunaani paistaa paahtava aurinko iltapäivään asti, joten ajattelin, että kenties melonit viihtyvät kasvihuonemaisessa ympäristössä niin, että kesällä siinä pötköttää potkupallo jos toinenkin. Huh. Mieleen tulee Aku Ankan viljelykset, oliko kurpitsoja vai vesimeloneja, mutta hirmuisen suuria niistä tuli.
Palataan asiaan!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Kissanhännät jäisellä järvellä



Yksi pieni, mutta todellakin mainitsemisen arvoinen asia, johon vasta itse havahduin. Osmankäämi, tuo ruskea patukkainen on englanniksi cattail. Siis kissanhäntä! Miten ihanaa sanailottelua! No, onhan meilläkin esim. kissankello ja -käpälä, mutta sehän on vanhaa tietoa. Järvellä kävellessäni männä viikonloppuna rannan kaislikossa törötti siis kissanhäntien rivit. Niiden taakse osaan nyt kuvitella kissojen rivistöt. Olen aina pitänyt ko. kasvista ja nytkin menin käpälineni pompuloita hivelemään. Sanoma lienee kai, että käämitelkäähän tekin, mutta älkää polttako käämejä:)!

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Taimien sijaissynnyttäjä ja ujot krookukset


Nyt sain päähäni idean. Olisi niin mukava plarailla Hyötykasviyhdistyksen tai Maatiaisen siemenluetteloa ja tehdä hankintoja. Joten: miksipä en tekisi niin! Kotoani löytyy tätä nykyä vain parveke ja leveät ikkunalaudat, mutta miksi ajatella niin pitkälle? Jos mua nyt huvittaa istutella siemeniä, niin sitten mä teen sen. Veikkaanpa, että niille löytyy joku ottaja siinä vaiheessa, kun vihreää puskee kipposista. Mä voin olla vähän niinkuin... sijaissynnyttäjä!

Kevättalven kasvitöinä olen tähän mennessä tyytynyt vasta katkomaan värinokkosen kukintoja (mikä olikin sydäntäsärkevää) ja kastelemaan talvehtineita pelargonioita pikkasen runsaammin. Mutta kasvit ovat jo selvästi minua hoputtamassa: tuntosarvet kevättä kohti ne kurkottelevat lisääntyneeseen auringonvaloon, lehdet ovat saaneet kirpakampaa vihreää ja kasvu vahvistunut. Kasvit on niin viisaita <3

Tässä talven piristäjäksi ja kevään kaipailijoille muutama Prahan kukkanen viime keväältä! Kyllä varmasti näidenkin siemeniä löytyy... Oikein tarkistin kameranrullasta, että 25. maaliskuuta koulumatkalla sieltä löytyi tuo ylläoleva ujo, valkoinen krookusmeri Namesti Mirun puistosta. Saman päivän iltapäivältä onkin kuvia myös jo kirsikan- ja omenankukista Petrinin kukkulalta keskustan kupeesta. Rakas Praha <3

tiistai 2. tammikuuta 2018

Aika on mitä sen haluaa olevan



Aika. Tuo ihmisen pilkkoma todellisuus. Tänään olen filosofisella tuulella. Mietin, että jospa en ajattelisikaan tätä uutta vuotta yhtenä kakkuna. Jatkaisin vain siitä, mihin viime vuonna jäin. Töppöstä toisen eteen, sitähän se on. Aika ja elämä. Joskus töppöset töpsivät taaksepäin. Toisinaan seistään vain yhdellä töppösellä ja toinen hakee laskeutumispaikkaa, jänskättää. Joskus ollaan polvillaan. Ja joskus kumpikaan töppösistä ei osu maahan, lentävät.

Joo, niin teen. Elämä jatkuu ja aika on yhtä kulkua. Joulun jälkeen siihen virtaan voi taas astua ja antaa viedä.


Uudenvuoden valopallojen myötä: Hyvää tätä vuotta! Otetaan iisisti, elellään upeesti. Naama näin:


Vielä tämä. Eilisiltainen lunta tuprutteleva näkymäni ennen nukkumaanmenoa. En meinannut malttaa mennä nukkumaan, eikä mun sielukaan meinannut. 


Ps. Tuo ensimmäinen kuva voisi olla avaruustaivas, mutta se on puu jouluvaloissaan. Ihana oli olla sen juurella!