Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hyvin on pysytty kiloissa, ja tiloissa

Kesälomaa on mennyt viikko, ja kesään kuuluvat tietysti kesäeväät, joskus ne on enemmän ku kohillaan. Ihanalla brita-kakulla ja shampanjalla aloteltiin viikonloppuna tyttöjen kanssa, shampanja tuli lähetyksenä mieheltä. Salaateissa oli orvokkeja ja mansikoita, ja kalaa oli jos jonkinmoista appelsiiniloimutettua.

Viime viikolla taasen Valamon luostarissa tarjoiltiin mm. teepöytää. Mä niin tykkään, kun saa teetä, Valamon mustaa, samovaarista metallikoristeiseen lasiin (ihana!). Tee, ja suolakurkut hunajalla ja smetanalla, vois syödä loputtomiin. Tarjoiltiin, ja otin, myös Valamon viinejä. Ja viinituvassa otin lisää viiniä. Valamon Rafael kuohuviini on mun tähän-mennessä-suosikki. Ja sit se pihlajanmarjalikööri.


Pääsin myös munkin kanssa deiteille. Paikka on muutenkin lempikuplani. Kaukana hyvä muu maailma, jonkun mielestä katala, ihan kuinka vaan, kaukana kuitenkin.


Kaiken tuon hörppimisen jälkeen ette ehkä ihmettele, että Tallinnan laivalla mulle tarjoiltiin vain alkoholitonta drinksua. Lapselle vain tilasin, mutta itsellekin sain väkipakolla, vinkvink.


Tuon jälkeen tanssinkin pöydillä neonranneke heiluen. Että kuka siihen promilleja tarvitsee... En ole nyt kysynyt, että vieläkö olen jonkun matkalaisen täti. Ne on kyllä tottuneet...

Kesken pieniä lomaa ryydittäviä työtehtäviä täytyi tänään ladata puhelimeen Pokemon Go -peli. Eilen katselin toisiinsa törmäileviä ihmisiä puistoissa ja kaduilla. Täytyi siis koklata. Ensimmäinen pokemon pomppi tyynylläni, nappasin sen siitä. Onhan se ihan kiva, että sängystäni löytyy aamulla edes joku. Ajattelin jatkaa päivää terassilla, joten kenties niitä vilkkuu siellä silmissä tuplana. Saatan jopa jututtaa. Kaverin tytön sängystä oli aamuvarhain löytynyt pehmolelut mytyssä peiton alta, ja tyttö oli tiessään. Tästä lähtien pokemon-metsästys on siis käypä syy kaikelle.  

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kohtaaminen kuusen alla

Nyt sataa. Pitelin sadeiltaa kuusen alla ja katselin, kun sudenkorento teki kuolemaa. Veikkaisin, että se oli ruskoukonkorento, aika iso kuitenkin. Jalat liikkuivat vielä vaivalloisesti. Se ei ollut vahingoittunut mitenkään, se varmaan vaan oli elänyt sen muutaman viikkonsa siivillä. Toukkana se voi elää vuosiakin. Miettikää. Kaiken sen vedessä oleskelun jälkeen, muutama viikko siivillä, ja kuolema. Just kun on nähnyt kaiken ilmasta: vedenvälkkeen ja lainehtivat kukkakedot.


Se on mystinen otus. Liidellyt maapallolla satoja miljoonia vuosia. Euroopan historiassa sen kiehtovuus on aiheuttanut pelkoakin, ja kun ei ole ollut tiedettä vielä selittämässä asioita maallisiksi (joku vois sanoo, että pilalle...), selityksenä on tietysti ollut pahuus. Sudenkorento monella muulla kielellä onkin jotain piruun viittaavaa. Vaan kyllä mun suosikki silti on dragonfly. 

Ajattelin, että tän tyypin ehkä olisi mukavampi kuolla ilmassa, joten nostin sen tikulla ylös.


Tai sitten se vain muni ja mietti, että piru (se ystävänsä) vie ny toi ihmisääliö tosta, että saa edes synnyttää rauhassa. Ja jonku tikun nokassako tässä nyt pitäs munansa pullauttaa, aaaiiiii....

Sade loppui, eikä se ollut vielä kuollut. Alkoi tylsistyttää, ja tuli pissahätä kyykkiessä. Joten en nyt sitten todistanutkaan kahden maailman rajahetkeä. Mutta olihan se kauneusteos, kaikki siipien kultaiset säleiköt ja pään yksityiskohdat, pääsin tutkiin pitkään ja hartaasti.