Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


perjantai 15. tammikuuta 2016

Tähtiä pyrypallossa

Tänään on pyrypallopäivä. Lunta sataa siten, että ei tiedä meneekö se ylös, alas vai sivulle. Hiljalleen, pyörien, kuin lumisadepallossa.

Nyt kun ulkojäät ovat kuosissa, pääsee luistelemaan, tykkään. Menen mielelläni illalla myöhään, kun jäällä ei ole muita. Ihan vain siksi, että yksin isolla jäällä on kivaa. Se on mun oma, yksityinen lumihiutalepallo. Päällä talvensininen pimeys ja tähdet, ympärillä pakkasessa tuikkiva lempee ilma ja pohjana vinhasti viettävä jää. Siel on kiva pyörii. Jopa kaltaiseni oldstarin = taannoisen luisteluryhmäni nimi, yäk, vieläkin identiteettiä ahistaa... varsinkin kun en taida olla muuta kuin oman elämäni star, niin jäljelle jäisi vain... ja siihen en suostu, heh. Ois kai sen voinut nimetä vaikka... reborn stars. (en ny sano mikä tosta seuraava johdannaisnimiehdotus ois...)

perjantai 8. tammikuuta 2016

Kranssin kohtalo

Jouluun liittyen kuulin tänään hauskan jutun. Annoin eräälle minua menneenä vuonna ilahduttaneelle ja avittaneelle allaolevan pikkuruisen kranssin, johon näpertelin bling-energiset piparit. Sille kävi sitten niin, että ripustettuna kaiketi suht' matalalle, muutama piparien tyttöenergiasta viehättynyt pien' lapsukainen ojentautui salaa nakertamaan korkkareita. Kranssi oli sitten nakerrettu versio, eikä se ainakaan sille haittaa tehnyt. Voin vain kuvitella tilanteen, jossa katseet vaihtavat omistajaa hiljaisuuden vallitessa ja toinen tytöistä kurottautuu haukkaamaan nenä kranssiryteikössä, ja toinen ei aio jäädä pekkaa pahemmaksi. Kun ne kultaiset pallotki niin viekoittelivat...

Täydellinen tarina tuolle kranssille, joka sai kahdet piparitkin, kun ekoissa ei ollut ripustusreikiä, ja joka kantoi antajansa lämmintä kiitos-ajatusta.