Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


perjantai 8. tammikuuta 2016

Kranssin kohtalo

Jouluun liittyen kuulin tänään hauskan jutun. Annoin eräälle minua menneenä vuonna ilahduttaneelle ja avittaneelle allaolevan pikkuruisen kranssin, johon näpertelin bling-energiset piparit. Sille kävi sitten niin, että ripustettuna kaiketi suht' matalalle, muutama piparien tyttöenergiasta viehättynyt pien' lapsukainen ojentautui salaa nakertamaan korkkareita. Kranssi oli sitten nakerrettu versio, eikä se ainakaan sille haittaa tehnyt. Voin vain kuvitella tilanteen, jossa katseet vaihtavat omistajaa hiljaisuuden vallitessa ja toinen tytöistä kurottautuu haukkaamaan nenä kranssiryteikössä, ja toinen ei aio jäädä pekkaa pahemmaksi. Kun ne kultaiset pallotki niin viekoittelivat...

Täydellinen tarina tuolle kranssille, joka sai kahdet piparitkin, kun ekoissa ei ollut ripustusreikiä, ja joka kantoi antajansa lämmintä kiitos-ajatusta.

 

3 kommenttia:

  1. Ihana tarina, kranssi meni sitten parempiin suihin. Me saimme lahjaksi pienen pienen piparitalon ja kiusasimme sillä kotona käynyttä aikuista poikaamme. Hän kun pienenä vieraisilla söi salaa heidän piparkakkutaloaan. Naurua riitti vieläkin <3

    VastaaPoista