Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kun taas saapuu hetki sininen, niin hyvä on...

Yritän osuttaa harmittavankin epäsäännöllisen kävelylenkkini sinisen hetken lankeamisen aikaan, niin tänäänkin. Maisema on niin kaunis ja lumi kertaa sinisyyden.


Joku oli uskaltanut suksia jo järven jäälle. Näsijärvi jäätyi tänä talvena virallisesti 8.1. eli ei se vielä kamalan kauaa ole nahkaa kasvatellut.


Ennen hetken lyömistä kävin katsomassa peitellyn veneemme pressun alta pilkistävän nokan tilaa. Onneksi sillä ei ollut keltaista länttiä nenän alla. Viime talvena veneeseemme nimittäin kuspissatettiin koiria niin, että täytyi vihainen kyltti pystyttää paikalle. Nyt näyttää paremmalta, vaikka koiranomistajien kasvattamista sekin vaati siis.


Nukkuvat veneet on jotenkin kiehtovia. Niiden jokasyksyisessä paketoinnissakin on hirmuinen homma.


Luin muuten aamun lehdestä taas aiheesta: koirat ja ravintolat. En siis tajua. Miksi ihmeessä edes sylikoira, joku jackdanielsinterrieri, haluaisi jököttää ruokaravintolassa. Houkuttelevia ruoan tuoksuja ja aterimien kalinaa ympäristö täynnä. Mitään namupaloja ei sujahda pöydältä ja täytyy istua täysin aloillaan. Ei voi nostaa tassuja pöytäliinalle, eikä ulista tuolin vieressä niinkuin kotona. Ei voi edes nuolaista emännän leipäpalaa valkosipulietanaliemessä uittaneita sormia. Ja todennäköisesti kotiinlähdön aikaan saa vielä vetää hieman hoipertelevaa emäntää tai isäntää narun päässä. Huoh (koirien puolesta).

Alkaa muuten pikkuhiljaa tuntua, että ei se kevätkään kovin kaukana ole. Vaikka tykkään HIRRVEESTI talvesta (Leena Hefner on mun Putoussuosikki...), jopa kevättä enemmän. Joka tapauksessa: ilmoittauduin näet kylvökurssille helmi-maaliskuun taitteessa. Siitä se sitten lähtee. Ensi puutarhakaudelta odotankin suuria. Sen verran rehevinä monet viime vuonna siemenestä istuttamani, vielä kukkimattomat kasvit jäivät lumen alla, oli rohtosormustinkukkaa ja lehtosinilatvaa ja sitä sun tätä. Kiva nähdä, kun (ei jos) ne alkavat ensi kesänä puskea kukkaa.