Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


perjantai 23. elokuuta 2013

Muistot lämmittää

Kesäloma män' ja muutama viikko on jo tullut töitä paiskittua. Palatkaamme kuitenkin kesän kukkiviin ja liplattaviin muistoihin pienen kuvakavalkadin myötä.

Loman alussa oli niin hulvaton mieli, että melkein tartuin tähän lähiputiikin mainion mainoksen ideaan. Enää olisi puuttunut vain mökki ja kurtunsoittotaito. Tai sitten kesäheila, jolla olisi ne molemmat.


Heinäkuun alun freesi aamukaste.


Heinäkuun lopun aamukasteesta nauttivat lisäkseni muutkin.


Toiset olivat tarkkana työn touhussa, kun toiset lomailivat. Naakka painoi torilla pitkää päivää suupalasta haukkana kytätessään.



Siihen aikaan tori tulvi kesäkukkia.


Ja metsä mansikoitaan.


Tämän teoksen ääreen pysähdyin aika ajoin ohi fillaroidessani. Kaikki ei tykkää, mutta mä tykkään. Pieni maailmanlopun vivahde on vaan plussaa. Tämän "Tuuli kääntyy itään" -installaation ja hahmojen äiti (hui) on Heli Ryhönen.


Kotimaan kierroksella pääsin Ouluun asti. Oulun Ainolanpuisto siivitti minut opiskelun aloitusvuosien muistoihin, kun elämä oli yhtä vappua ja haalarit mahtuivat päälle. Näillä "raparperinvarsilla" voisi lähteä vaikka sauvakävelylle. Niin olivat jättiläisiä ja täyttivät ojat puistossa.


Löydätkö eksyneen? Hän taitaa olla hukannut itsensä...

 

Kesäruoka oli tällaista, ja välillä vähän muutakin, ainakin loppukesän elopainosta päätellen.


Heinäkuun loppupuolella kovat tuulet riepottelivat puukansaa Tampereella. 


Tiedättekö, mistä tietää ikääntyneensä? Siitä, kun nuoruuden hittipaikan, nuorisotalon, sisäänkäynti näyttää tältä.


Tässä muistan päivystäneeni kellarissa harjoittelevien bändien poikia.Ei elänyt enää teiniromantiikka, ainut elävä oli elämänlanka, joka oli peittänyt aidan.


Mikään ei voita lapsuuden rantamaisemia.





Kun liikkuu öiseen aikaan keskikesällä, voi reissuillaan törmätä mielenkiintoisiin kulkijoihin, niinku ny kentauriin.

 
Löytyy sitä Tampereeltakin rakkaita rantoja. Tätä nykyä olen tykästynyt Pyhäjärveen, siitä tulee enemmän mieleen meri. Hassua, vaikka se on pienempi kuin Näsijärvi. Mutta jotenkin Pyhis on karummanoloinen.




Loman lopulla osui jo syksyn merkit silmiin metsässä samoillessa.