Kirjoitteluni uhkaa painottua viikonloppuihin, mutta lupaan ryhdistäytyä viikollakin. Nyt kun Kauniit ja rohkeat on kesätauolla, saatan aktivoitua jopa arki-iltaisin.
Puutarhassa alkaa maa täyttyä pikkuhiljaa laikuttain kaikenmoisella vihreällä seassaan väripisteitä. Jotain hyötyä oli ensimmäisen ruohonleikkuun pitkittämisessä tähän päivään: eilen illalla siili ryömi pitkän heinän sekaan pihaamme loikoilemaan, eikä ollut moksiskaan vaikka lähestyin sitä hipihiljaa. Myöhemmin kun katsoin parvekkeelta, se oli siirtynyt naapurin kukkapenkkiä tonkimaan. Sitä se kävi järjestelmällisesti, varmaan matojahdissa, läpi rytmikkäiden vingahdusten saattelemana.
Onneksi sitten tänään voikukka-allergisella ruohonleikkaajalla oli vapaata kalenterissa ja päästiin lukuisista voikukistakin eroon.
Ja voiko elämä enää ihanampaa olla kuin kaffikupposen äärellä oman pihan lämmössä. Leikkaajamieskin sai palkkansa tarjottimella.
Syreenejä ei omassa pihassa kasva, joten ne täytyy hakea muualta.
Eilen myöhäisellä iltalenkillä kävin sen pienemmän lähijärven rantamilla, jossa kosteikon ympäröimältä polulta löytyi vaikka mitä luonnonkukkia kimpuksi asti. Lokit kirkuivat läheisessä kaislikossa ja järvenpinta kimalteli puiden välistä. Metsäpolun suojaisissa varjoissa oli turvaisaa käveleskellä.
Huomenna laitan kuvaa puutarhan tämänhetkisestä kasvutilanteesta. Muutama harjaneilikka lisää ja jalopähkämö odottavat paperipussissa istutusta. Sitten näytän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti