Sadetta on riittänyt puutarhassakin ja kuitenkin pikkasen välillä poutaa, joten kasvit ovat olleet ihan sopivalla kuurilla. Eräänä iltana kävelylenkillä, ehkäpä kilometrin päässä omasta pihasta, pieni kumppanini kumppareissa huomasi tien laitoja valuvat isot, asfaltinmustat etanat. Ihan hirveen isoja, ja niitä oli paljon, vaeltamassa kohti ojaa! En ole ikinä nähnyt vastaavia demonisia molliskoja: pitkä ja paksu otus kuin sikari ja pitkittäisiä viivoja peräruumiissa. Luulin heti tappajaetanoiksi, mutta kotona asetimme kakkulat nenälle ja avasimme tietokoneen. Ne taisivatkin olla puutarhakasveille vaarattomia ukkoetanoita, vaikkakin näkemämme olivat ihan mustia. Aika hieno näky siis oikeastaan, ukkoarmeija.
Voipi olla, että juhannusreissulta palatessa ritarinkannukset kukkivat. Ne ovat nyt niin hilkulla. Niitä on penkissä erivärisiä.
Harjaneilikoissa on kukkatuppaita siellä täällä ja osa jo auki. Esillä on jo kahta hiukan eri sävyä. Tai sitten samaa, en ole ihan varma.
Jalopähkämöstä tykkään, se ei ole kovin korkea kasvi, joten se täyttää mukavasti korkeiden kasvien alapuolista tilaa. Ja se kasvaa kuin mättäänä.
Tästä en tiedä, mikä tämä on ihan tarkalleen, mutta ihanan raikas lila.
Tarha-alpi on nyt onneksi pihan perällä, joten jos sitä tulee ikävä, voi käydä siellä pyörähtämässä. Muuten sitä ei näe kunnolla terassilta asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti