Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Siemennyshommissa


Nyt aletaan olla oikeasti puutarhurin meiningeissä, otin tänään talteen harjaneilikan ja akileijan siemeniä! Yllätyin ihan itsekin sen helppoudesta. Olin tähän asti miettinyt, että milloin ja mistä tarkalleen niitä siemeniä kerätään, ja kuinka ehtii ennen kuin ne putoilevat itsekseen. Tai kasvit vapauttavat ne, kuten työmaallamme riehuva "syntinen poika" eli nukkatyräkki, joka sylkee siemeniä ympäriinsä, niin että vieno kopse vain käy, kun ne osuvat lattiaan.

No, huomasin harjaneilikan lakastuneissa kukinnoissa mustat sisukset, ja siemeniähän ne. Joten otin sitten valkolilan ja täyslilan harjaneilikan siemeniä reilusti talteen. Vähemmän tässä vaiheessa irtosi akileijasta. Seuraavaksi nyppäisen jalopähkämöä, siinäkin on siemeniä nähtävissä. Jos jollakulla on suuri tarve harjaneilikalle, niin voisin vaihtaa siemenet johonkin kivaan, vaikkapa unikon siemeniin. Niitä voisin viskoa maahan syksylläkin.

Harjaneilikka on siitä jännä kukka, että se ymmärtääkseni risteytyy helposti, ja tuloksena on siis yllätyksellisiä väriyhdistelmiä kukissa. Joten joka kesä on jännitettävää. Kasvi on kaksivuotinen, mutta se tosiaan siementää niille sijoilleen, joten elämä jatkuu kahden vuoden jälkeenkin.

Taas täytyy hämmästellä luonnon oveluutta, kuihtuneissa harjaneilikan kukinnoissa eleli näemmä täysin samansävyisiä toukkia. Mitä lie, mutta saivat kyytiä.


Ai niin, niistä ravuista. Tässä näkymä erään venereissun saalissaaviin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti