On mukava katsella pelargonioitani, kun ne ovat yhä terhakampia. Ei ne nyt mitään kukkamerta vello, mutta kuitenkin. Mummolapelargoniakin on ihan pienistä taimista kohotettu. Repertuaariin kuuluu kolmea erilaista: yksi on vieraiden tuoma kaksivärinen, pari työkaverilta saatuja alkuperäisiä mummolalaisia, ja yksi marketin alelaarista napattu. Työkaverin jakama voisi olla perinteistä "Mårbacka röd" -lajiketta, vaikka kerrokselliset kukat ovat vielä melko pikkuruisia.
Mummolapelargoniassa on ihanat tuoksuvat lehdet, ystävällisen pulleat, ne ovat kuin satunnaiset poutapilvet tämän kuluneen heinäkuun kirkkaalla sinitaivaalla.
Pelargonioihin liittyy aina hieman haikea tunnelma, ne ovat muistoja menneestä. Mummin ikkunalla niiden päälle levittäytyi pitsiverho, talvellakaan niitä ei hylätty, vaikka ne olivat talvikunnossaan rauskannäköisiä. Samat kukat eli vuodesta toiseen. Liitettäköön haikeuteen nyt tässä postauksessa kesäloman loppuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti