Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


lauantai 23. heinäkuuta 2011

Punakkaa porukkaa


Kirjaimellisen helteisillä Tuska-festareilla kärvistelyn jälkeen oli mukava illan näennäisesti viilennyttyä vetäytyä viinimarjapuskan varjoon ja poimia kypsät marjat talteen. Johan sitä inspiraatiota tuossa tulikin viikko odoteltua. Kuten todettua, punainen puska tuottaa käskemättäkin paljon satoa, musta ei juuri mitään. Nyt punaisia on niin paljon, että ajattelin kysyä ystäviltämme martoilta, josko saisi vuokrata mehumaijaa, niin pistäisin pullotellen. Sehän vaatii tietysti sitten niitä tyhjiä pulloja, joten täytynee kiireesti paneutua vielä kesäloman päätteeksi pullojen tyhjentelyyn.

Viinimarjojen keruussa on ymmärtääkseni kaksi koulukuntaa, kerätään pelkät marjat tai sitten terttuina karoineen päivineen. Olen harrastanut vähän molempia, marjakaroista saa mukavia koristeita kakkuihin tms. Yksittäinkin olen kyllä saanut marjat pysymään kasassa, eivät ole liiskaantuneet kerätessä.

Viinimarjoista olen keitellyt entisen pomoni innoittamana hyvää sosekastiketta juustokakulle, sopii vaniljajädellekin. Se olisikin hyvä jälkkäri menulle, jossa pääosaan pääsevät kaverit, jotka narrataan kohtsilleensä kohti ruokapöytäämme näillä.


Rapumerrat odottavat eteisessä festarikävijöiden toipumista, ja sitten pääsevät Nässyyn kellumaan. Ja sitten vain: kipinkapin saksikädet kohti kiehuvaa loppuanne. Sorry.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti