Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kaunista pääsiäistä

Sain nyt sentään jonkinlaisia pääsiäismunia aikaiseksi. Pinaatti ei ollut hyvä, mutta kurkuma oli. Voiton hetkellä unohtuu kaikki vaiva ja vahingot, ööö...


Pitkäperjantaina koitin ottaa rauhallisesti kotioloissa, mutta kävin pienellä poimintareissulla metsässä. Linnut naksuivat, pärräsivät ja huusivat, ja kostea metsä tuoksui ihanasti. Tämä näky sai kyllä hiukan katselemaan ympärillein. Ketään ei kuitenkaan vilahtanut maisemassa, ei varsinkaan Orlando-Legolasia, höh.
En muutenkaan ole mikään universumin urhein metsissä samoilija, vaikka tykkäänkin. Eniten pelkään irrallisia koiria (ja irrallisia hirviä). Karhut ei näet häiritse, kun laulaa, aika lujaa, "Kevät toi, kevät toi muurarin...". Tällä reissulla metsäpolulla tuli vastaan yksi vapaana juokseva piski, mutta se oli kultainennoutaja, ja perästä kuului pikkupojan ääni: piksuu... Joten noudatin onnistuneesti vanhaa kunnon toimintatapaa vieraita koiria kohdatessa: Ole kuin et olisikaan, äläkä katso silmiin; helppoa kuin heinänteko.

Mutta pitemmittä jaaritteluitta: hyvää pääsiäisen jatkoa!

Tämä tyyppi tässä näyttää oivaltaneen, miten pääsiäistä vietetään. Etualalla testivoittaja: mun rähinämuna, jonka piilotin tänä aamuna itelleni.

4 kommenttia:

  1. Herkullisen värisiä munia. Rähinämuna muuten maistui yllättävän hyvältä.
    Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos teille! Rähinämuna on vieläkin syömättä, ei mahtunut... Arki taas alkoi, vappua kohden!

    VastaaPoista