Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Siirappia romantiikan nälkään

Olen jo julistanut antifeministisesti töissäkin, että paras laihdutuskeino on miehet! Työporukassa on useimmiten jollain meneillään jokin dieetti, itse olen viime aikoina pystynyt parhaimmillaankin, en 2-5-dieettiin, vaan 1-6-dieettiin. Että jos ajattelette, että kylläpä laiska puutarhuri on ahkera lenkkeilijä, painelee pitkin katuja ja laitumia milloin mitäkin nuuhkien ja ihastellen, niin kannustin saattaakin olla juuri nyt tuo maailman paras laihdutuskeino. Josta saankin sen hevoseläinsillan tähän rantakallioilla auringonlaskun aikaan nappaamaani romanttiseen kuvaan. Katsokaa tarkkaan, etualalla pikkaraisena pariskunta, takarivissä kameran takana haaveilemassa vastaavasta minä.


Tähän liittyen marsulla on aika hyvin rakkausasiat hallussa, huomasin Aamulehdestä taannoin.


Loppuun kuitenkin kukkakuva, jotta pysytään asiassa. Lempikukkani, ihanainen akileija, johon törmäsin, kun päivästä raskaat silmäni pyyhkivät asfalttitien sivustoja työmatkalla. Tämä jos mikä on herkkä kuin rakkauden ensisäikeet ...


4 kommenttia:

  1. Onpa kerrassaan upea auringonlaskukuva. Suloinen akileija.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, eikös olekin, ja ihan tästä kotijärvenrannasta, ei meinannut malttaa nukkumaan lähteä :)

    VastaaPoista