Teinköhän nyt tyhmän tempun eilen kukkapenkkiä kaivaessani. Käänsin viimeistä myllertämättä olevaa osaa penkistä ja siirtelin multia. Vastaan tuli yhteensä neljä kappaletta isoa, mahonginruskeaa suht' liikkumatonta toukkaa, joilla oli ikävä pistin peräpäässä. Aika ällöttäviä. Ne olivat todella mullan sisällä, eikä ihan pinnallakaan.
Paiskasin ne sitten huonojen multien ja muun rikkaroskan jätesäkkeihin ties-mitä-tuholaisia-tuhahduksin. Nettitutkittuani totesin niiden saattavan hyvinkin olla kiitäjän toukkien koteloita, ja etteivätkö vain olisi vielä Suomessa harvinaisia pääkallokiitäjiä, jotka voivat vaellella muualta tänne silloin tällöin reissuillaan.
Nyt ne ikävät mahonkiset putkilot ovat siellä roskien seassa menossa kaatikselle, kun olisin voinut todistaa myöhemmin puutarhassani uuden elämän syntymää ja saatella maailmaan jokusen kauniin perhosen. Kuutamokeikkana en vielä lähtenyt dyykkaamaan, kun sattui olemaan yöllä parempaakin puuhaa yhdessä Suomen kansan kanssa, mutta saas nähdä jos tänään täytyy jätesäkkejä kaivella.
Ja: hurraa, Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti