Havahduin tällä viikolla iltamyöhäisellä erään ekokaupan tiloista kuuntelemasta asiaa itselleni ennalta tuntemattomasta kukkaterapiasta. Kaikella kunnioituksella huomasin koko kahden tunnin ajan miettiväni, että eiköhän se taskussa oleva kukkatippojen lasipullo auta ihmistä kinkkisissä tilanteissa ihan yhtä vähän tai paljon kuin sen sisältökin. Vanhan kunnon plasebon piikkiin pistäisin, ja sehän ei sinänsä ole ihan vähän.
Session lopuksi oli vuorossa pienimuotoisen joukkiomme kullekin jäsenelle esittelyyn kuuluva kukkatippakonsultaatio, joka tarkoittaa kukkahoitajan ihan intuition pohjalta tekemää, kullekin juuri sillä hetkellä sopivien tippojen valintaa. Joku tekee valinnan käsin, joku kristalliheilurilla tai varvulla, jotka kiersivät kokeeksi kuulijoidenkin käsissä.
Ykskaks konsultaatiojonossa alkoi ihan intuition pohjalta melkoisesti homma ahistaan, ja keräsin kimpsuni pahoittelevasti hymyillen ja lähin meneen. Sinne jäivät konsultaatiot ja tunne-elämää auttavat kukkaistipat, olen siis tuomittu vaeltamaan tunteiden ristiaallokoissa yhä edelleen, huoh.
Tippoja voi tehdä oman pihan sopivista kukista tai vaikka koivusta metodilla, jossa kukkaveden muisti hyrrää ja kasvien energiat poukkoilevat ympäriinsä. Osansa taisi vissiin olla myös nousevalla ja laskevalla kuulla. Uutettuja kukkavesiä sekoitellaan sitten tarkan kaavan mukaan säilyvyyden takia etikkaan tai alkoholiin, esim. brandyyn. Josta tulikin mieleen, että vaihtoehtona kukkien uuttamiselle voi kaiketi vaikkapa kaataa itselleen mukillisen brandya, laittaa päivänkakkaran korvansa taakse, kerätä hetken energiaa ja kipata mukin kurkkuunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti