Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 4. huhtikuuta 2011

Viljelyä Black Gardenerin tapaan?


Vietin päivää istutus- ja mullanvaihtopuuhissa. Työkaveri toi pelargonipistokkaita suoraan mummun akkunalta. Odotan tältä toimittajalta, ja samalta mummulta, vielä taalainkellon alkuja. Tuo kasvi kulkee tylsemmin nimellä vaahtera-aulio. Taalainkello-nimellä en löytänyt edes netistä tietoa, joten nyt ollaan salaisen perimätiedon äärellä. Omat lehtosinilatvan siemenet ovat myös alkaneet puskea pientä vihreää!


Muuten Maatiaisesta tilaamani siemenet olivatkin suoraan maahan viskattavia, näin ainakin ymmärsin. Noiden lehtosinilatvan siementen kylmäkäsittelyksi ei ilmeisesti riitä ovien auki pitäminen, joten ajattelin törkätä ruukut lumen alle, toivottavasti ei mene pahasti pieleen?

Kuvassa alter egoni Black Gardener. Mukavuudenhaluisena lusmuna välillä nimittäin tuntuu, että mihinkä soppaan sitä on itsensä laittanut, kun on tämän blogin kautta pakotettu viljelemään niin maan perusteellisesti tulevana kesänä. Black Gardener viljelisi palopommein, ja se olisikin sitten siinä.

2 kommenttia:

  1. Kunhan saat ne lehtosinilatvat kasvuun, niin mukavasti löytyy jatkossa alkuja sieltä ja täältä! Meillä Keski-Suomessa niitä kutsutaan myös sinipihlajiksi. Ihana tuoksu! Kuten illakossakin, joka meillä päin on nimetty yöorvokiksi öisen tuoksunsa vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Heippa, Riitta, kiitos kommentista, olit eka! Sinipihlaja kuulostaa viehkommalta, täytyy heti pistää nimitys mieleen. Illakkoa täytyy tutkia tarkemmin, sillekin voisi paikka löytyä :)

    VastaaPoista