Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 22. helmikuuta 2016

Keitokset kohdillaan

Katselin viikonloppuna flunssatoreissani kokitar Camilla Plumia SVT:ltä (eli Yle Femmalta), mä sit tykkään hänest'! Ylelläkin joskus vilahtaa tämä hieman homssuinen, rehevä tanskalaisrouva, joka häärii maatilallaan sen näköisenä, että käy varmasti omakätisesti nappaamassa kalkkunankin tarhasta, vääntää niskat nurin ja pilkkoo paljain käsin pataan (ks. kuva). Tiluksilla pyörii jos jonkinmoista renkiä, apupoikaa ja naispalkollistakin, mutta pomosta ei ole epäselvyyttä. Siitä kyllä on, onko joku heistä miehensä, ainakin näkyvät pääsevän aina lopuksi valmiiden patojen ääreen. Camilla ei paljon ehdi hymyillä, mutta rennolla maailmanmatkaajan otteella keittelee ja jutustelee ihania juttui suitsait.

Camillalla valmistui papuruokia, ja punainen linssikeitos (dhal) oli juuri sitä, mitä mun kärisevät keuhkoputket huusi sisäänsä! Joten tekaisin omanmoisen chilisen linssikeiton kaikilla intialaisilla mausteilla. Ja leipasin oheen naan-leipiä. Ihanaa talviruokaa.


Toinen hiljattain vaikutuksen tehnyt kokki on Tatu Tirkkonen, 6 vuotta, joka juttelee K-kaupan uusimmassa Ruokalehdessä ruokafilosofioitaan, jotka passaa elämään yleensäkin.


Niin, mites se menikään, ei se päämäärä, vaan se matka... Ja tääkin on niin totta, leipomisessa ja elämässä:


Ja jos aamu ei ole ihan kohdallaan, on koko loppupäivä aikaa tasotella sillä puuhalla, joka tekee onnelliseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti