Tilkkutäkkipuutarha

 

Viikko takaperin astelin läheisen siirtolapuutarhan kapeita kujia. Siirtolapuutarha pikkutontteineen on kuin tilkkutäkki, jossa kaikki tilkut ovat erilaisia. Monet näyttävät kukat ovat rehevimmillään juuri nyt. Äkkisilmäyksellä yli pihojen suurin suosikki tämän hetken kukkijoissa on pioni eri väreissä. Vaikutelma voi tietysti syntyä siitäkin, että se osuu isona ja krumeluurina helposti silmään.

Pioneissa tykkään melkein eniten juuri aukeamassa olevista nupullisista. Kun kukka on auki, se on jo tavallaan menettänyt terhakkuuttaan.

Herhiläinen tykkää eniten ihan auki olevista.

Idänunikko on upean, ja yllättävänkin, isokukkainen, terälehdet suorastaan lepattavat vienossa kesätuulessa.

Ja sen kukittua siemenkodat ovat kyllä tosi hauskoja.

Tämä tiikerinlilja oli erikoisenvärinen, en ole tämänsävyistä oranssia nähnytkään aiemmin, "likaisemman" oranssi taitaa olla se yleisin.

 

Ja oi, miten kauniita nämä olivat, olisivatko iiriksiä?

Perinnekasvikavalkadiin, ja varsinkin mun lempikukkapotpuriin, kuuluvat tietysti akileijat.

Malvikki on kans kiva.

Ja löytyihän sieltä sitä tarha-alpiakin... grr... Yllättävän vähän tosin, melkein (siis melkein) tuli ikävä.

 

 Tässä setissä se jopa menettelee.

Täytyy sanoa, että kyllä siinä saa koittaa tontinomistaja pistää parastaan ja rapsutella pihamaata kesäyöt läpeensä, jos yhtään kurkkii naapurin puolelle. Meinaan sen verran toinen toistaan komeampia pläntit olivat. Samoin on varmaan nukuttava haulipiippu polvella, jos meinaa cityrusakoiden tuholta säästyä. Yksi sellainen oli kanssani samaan aikaan samalla kujalla sightseeingilla.

Villejä lupiineja ja tarha-alpeja

Yksi kesän villi kukkija alkaa olla juuri viettämilläni leveysasteilla länsirannikollakin jo mennyttä tältä kesältä ja on kuulemma hirveä maanvaiva, mutta kun mä niin tykkään siitä... Onhan se sellainen lapsuuden autiotalojen ja muiden suurten puutalopihojen kasvi. Varsinkin valkoisia pysähdyn oikein katselemaan. Mutta se onkin sisimmältään ovelaakin ovelampi vihulainen, kerää typpeä ilmasta ja rehevöittää maan josta tullut. Petturi! Jos teillä siis kasvaa lupiineja pihan nurkilla, niin nyt alkaa olla kriittiset vaiheet hankkiutua siitä eroon, kannattaa näet kukintavaiheessa ennen siemeniä ottaa viikate käteen ja heilauttaa pari kertaa kasvit lakoon.

Toinen, jota minun puolestani voisi hieman karsia pihoista, on tarha-alpi, mutta tämä on tietenkin vain oma henkilökohtainen mielipiteeni... Tepastelimme näet ystävän kanssa keskiviikkokävelyllä eräällä omakotitaloalueella täällä Tampereen seudulla ja aika meni rattoisasti bongaten pihoja, joissa ei kasvaisi tarha-alpia. Voin kertoa, että niitä ei ollut montaa. Huomattavasti mielenkiintoisempaa oli koittaa metsästää pihaa, jossa on sekä tarha-alpi että trampoliini, ne näet näyttivät sulkevan toisensa pois (taustalla oleva syy-seuraus-suhde jäi vielä pohdinnan tasolle). Jaa, että miksikö bongailla, noo, säästyi ainakin turhilta puheenaiheilta...

Kuningatar Margareetan mailla

Otin osaa ilmastopäästöihin muutaman reissupäivän takia ja lentää pyrähdin Kööpenhaminaan. Sunnuntai oli puolipilvinen päivä, joka taittui hauskasti Tivolissa. Olin yllättynyt, miten kaunis paikka se oli ihan vain katsella ja ihastella: 150 vuotta vanha monenlaisin kukkaistutuksin koristeltu rehevä huvipuisto. Ei ollut laakeita asfalttikäytäviä, vaan joka paikasta roikkui jotain kukkasta tai köynnöstä. Tässä seuraavassa hieman talteen napsittuja "Ihanaa!"-kohtia ympäristöstä.

Istuttelin syksyllä valkoista laukkaa omaan puutarhaani, mutta pahasti näyttäisi siltä, että ne eivät välittäneet nousta kevääseen lainkaan. Mutta Tivolissa ne olivat komeita, joten pientä lohtua sain näistä näkymistä.

 

Oisko nämä pallukatkin niitä?

Omaa suosikkiani, särkynyttä sydäntä, oli täälläkin. Jotenkin se on osunut silmiin joka paikasta tänä keväänä.

Suihkulähteen ympärys oli reunustettu tällaisella värikimaralla.

 

 

 

Yhden kujan laidalla kukkivat puut täynnä torvimaisia kukkia. En tiedä, mikä on miehiään tämä kasvi, mutta olipa jännännäköisiä puita tai pensaita.

               

 

Alppiruusujen ystävä en ole erityisemmin ikinä ollut, mutta puskien varjossa oli mukava syödä jädee.

Tyttö ja alppiruusu.

                  

 

Puskien ja puiden sekaan oli myös ripoteltu erilaisia koristuksia, lyhtyjä ja muita pömpeleitä.

Nämä eivät ole kasvaneet puuhun ihan luonnostaan, mutta keikkuivat kivasti oksilla ja niitä saattoi niska kenossa pällistellä penkillä puun alla.

Kukkien ohella huvipuistosta löytyi laitteitakin, ja paljon hurjia sellaisia. Tämä Vertigo oli kyllä niin sairas härveli, että mua ei siihen saanut edes raahaamalla, lapset menivät monesti. Matkustusvaunu keikkui alienin raajan päässä ja pyöri kiihdyttyään emoaluksensa akselin ympäri 100 km/h. Kävin kyllä Demonissa, että ehkä sekin sentään jotain on....

Hieno kaupunki ja hieno tunnelma.

Torikausi on alkanut

Kantatorini, Tammelantori, aloittelee kesäkauttaan. Se tarkoittaa sitä, että taimi- ja kukkamyyjät saapuvat, ihmiset istuvat kahviloissa ja ruokapaikoissa ja lokit kirkuvat. Ihanaa.

Nappasin muutaman minitomaatin taimen kaupunkiasuntoni parvekkeelle, samoin krassin taimia. Ajattelin viritellä jotain kehikkoa, johon krassin pujottelen. Krassi on takuuvarma, ja kuitenkin perinteisyydessään herättää muistoja, esim. mumman navetan seinustasta maalla.

 

Samaan nostalgian ansaan lankesin torillakin (ja ei haittaa yhtään), kun tutkin mitä tomaattilaatua veisin mukanani. Myyjä kertoi, että hän kasvatteli tätä Tiny Tim -lajiketta jo nuorena tyttösenä. Tomaatit kuulemma peittivät maalla hänen kesähuoneensa pitsisomisteisen akkunan, josta oli näkymä suoraan ruiskaunokkeja vellovalle pellolle ja johon oli ujutettu myös muutama punainen pelargoni ja jonka avonaisesta akkunasta kuului sirkan siritys ja lehmän ammunta ja ja... Ehkä hän ei ihan noilla sanoilla sitä kuvannut, saatoin muutamalla sanalla kuvausta lisävärittää... Mutta kuitenkin: tällä puheella mukaani lähti pikkutimoa. Sen pitäisi olla helppohoitoinen ja kovasti hedelmää tuottava.

 

Vielä en ole uskaltanut noita taimia istuttaa ulos, sillä hallaa on yhä öiksi tulossa, ja muutenkin on melko aikaista vielä. Akkunalaudat kivikerrostalon kolmannessa kerroksessa ovat siis täynnä taimia juuri nyt.

Viikonloppupuutarhurin elämää

Eilen oli paahteinen päivä puutarhassa, jokusen kannullisen kastelinkin. Melkeinpä silmiin otti, kun valo niin heijasteli kukkasista. Kullerotkin ovat jo kukassa. Mieleen tuli viime kesän reissumme Jäämeren rannalle, jossa valtava määrä kulleroita pehmitti Norjan ja Venäjän rajan karua vartiointiasemaa, jossa sedät kulkivat ase olalla kulleroista piittaamatta.

Luulenpa, että tästä kesästä tulee rehevä ja runsas, sen verran terhakoilta näyttävät jo monien kasvien vihreät maanpäälliset. Aika lailla jänskättää, millä mielellä on pioni tänä vuonna. Viime kesänä menin typeryyksissäni siirtämään sitä, siis ihan vain vähän ja ihan vain nopeasti, mutta niinhän se suutahti ja kukkimatta jäi. Toisekseen innolla odotan lehtosinilatvoja, niin paljon sen lehdykkää on puskenut esiin. Tunnen jo nokassani sen vienosti leijailevan tuoksun, vaikken ole sitä koskaan saanutkaan tuntea aiemmin. Luin jostain, että sitä on käytetty myös rohdoskukkana säikähdykseen!

Kukinnassaan vauhtiin ovat nyt päässeet myös polkkatulppaanit.Ne ovat lajia, joka aukeaa reunoista ulospäin, vähän kuin... vaikkapa marmorikynttilä.

Kaksi kesää se vei ennenkuin sain särkyneen sydämen kukoistamaan. Bellikset komppaavat kovasti, ne päätyivät samoin pihaan pari kesää sitten työkaverin levittämänä. 

 

Kärhö innostuu aina hetkessä ja ryöpsäyttää kukat valloilleen. Sitten jääkin mielenkiinnolla odottamaan pistiäisiä... Viime vuonna toukanketaleet innostuivat myös alapuolella olevista malvoista.

 

Pinkit pallerot

Tänään siistin hieman lisää kukkapenkkejä. Ja en vaan voi olla yhä haltioitumatta noista tulppaaneista, jotka tässä auringonpaisteessa ovat päivässä jo hennosti avanneet kukkansa.

Naapuri epäili, että hänen maansa ei ole hyväksi tulppaaneille, kun ei ole niitä saanut kasvamaan. Voi olla, mutta itse en ole tehnyt mitään erityisiä kikkoja maa-aineksen eteen, hiekkaa en ole joukkoon lisännyt. Kunhan kipannut hyvää multaa tarpeeksi, lannoittanut silloin tällöin. Sitten tuumi hän, että ehkä on laittanut sipulit liian syvälle. Itse tökin sinne tänne, en kovin syvälle. Mutta alan oikeastaan uskoa tätä nykyä, että tietty suurpiirteisyyskin sopii puutarhaan. Kasvit voivat oikeasti kiittää vapaudesta tulla tai ei-tulla.

Ja vielä siitä pilkotusta kirsikkapuusta... luultavasti leikkaaminen tekee sille hyvää, sillä marjoja siinä ei ole ollut tänä kuluneena kahtena kesänä lainkaan.

Varkain puutarhassani

Elämä teki minusta tänä keväänä entistä laiskemman puutarhurin. Salonkikelpoisemmin muotoiltuna: niin ihmisten kuin kasvienkin elämä on luopumista ja tilan raivaamista uudelle elämälle. Siksi tämä hiljaiselo, pyydän anteeksi, mutta älkää minua syyttäkö kuin puoliksi.

Pyrin kuitenkin jatkamaan blogiani samalla vakaumuksella kuin tähänkin asti, katsotaan mitä kaikkea kerään näytille.

Tänään kuitenkin hiivin kevätillan hämyssä puutarhaan katsomaan kätteni jälkiä: syksyisten sipulien istuttamisen ja viimevuotisten kylvöjen ensimmäisiä tuotoksia.

Pink impression -tulppaanit ovat komeita. Naapurin rouva istui ilmestymisestäni hämmentyneenä varjoissa pihassaan, kunnes rykäisin ja soin hänelle mahdollisuuden lähestyä. En tiedä, oliko se lohduksi tarkoitettu hätävale, sama kai se, mutta hän sanoi ettei ole saanut ikinä tulppaaneja kasvamaan pihassaan. Siinä sitten pää kallellaan katselimme hiljaisina näitä upeita, isoja, pinkkejä pallukoita.

Ja niitä on enemmänkin.

Toisessa kukkapenkissä puskevat matalammat, polkanväriset, Polka page -laatua.

Niin, ja se särkynyt sydän, kukkii jo ja kipeen paljon.

Bellikset ovat aina niin jollyjolly heti kevään ensimmäisinä, tänä vuonna en vaan ollut paikalla, kun ne tulivat maailmaan. Miehet on niin huonoja: kysymyksiin kukkijoista olen saanut vastauksena, että "On siellä jotain". Ja nyt vasta ihan lähiaikoina, että "On siellä jotain punaista", kun puolenmetrin tulppaanit suorastaan tökkäävät silmään. Belliksistä ei ole ollut puhettakaan, kuka nyt jalkoihinsa katselisi kun takapihalla harppoo.

Ja tästä Peppi Pitkätossun puuta kohdanneesta moottorisahasta olisi joku voinut olla muutakin mieltä. Siihen olisi melkein voinut köyttää itsensä kettingeillä.

Ja, Linda, mä kyl vastaan tunnustuksen mukana tulleisiin kysymyksiin ihan just :)

Maata näkyvissä!

Pahoittelen jonkin ajan hiljaisuutta, kyllä mä täällä olen! On vain tullut oltua muualla kuin silmäilemässä puutarhaa, niin fyysisesti kuin ajatuksissakin. Pääsiäinen vilahti Valamon luostarin takatalvisissa maisemissa ja siellä lähinnä ruokaa mustaviittaisille ja muille tavallisillekin pulliaisille kantaessa. Siellä suksi luisti ja jää kantoi. Täytyy myöntää, että Tampereellakin vielä parin menneen viikon kuluessa yllättäneet lumipyräkät saivat nekin puutarhainnon lannistumaan.

Mutta nyt tilanne on täysin muuttunut! Eilisen 11 lämpöasteen ja maiseman paketoineen sumun jälkeen otin tänään aamusta terävän katseen takapihalle. Siellä lumi vielä sinnittelee, mutta kukkapenkit ovat jo melkein auki. Ja mitä vanhat ja valottomat silmäni näkivätkään. Nyt silmäni loistavat!

Tässä taitaa puskea ne pinkit ja polkanväriset tulppaanini, ihanaa! Niin terhakkaita keppejä työntyy kukkapenkistä. Mittasin, että tanakoin oli jo 10 senttiä.

Tämän verran on vielä lunta toista kukkapenkkiä hillitsemässä.