Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Prahan pinkit kukat ja värisevät sielut

Hellurei! Pääsiäinen meni, ja Prahasta kulkeutuivat mm. nuo Myyrä-munat Tampereelle. Kulkeuduin jo itse takaisinkin. Pahoittelen hiljaista jaksoa. Aika se vain on sellainen vekkuli, että varsinkin kun on ihanaa, se kiitää kuin kuula flipperissä! Onneksi voi aina tarttua ainakin joka toiseen, toistaan seuraavaan hetkeen, ja nautiskella, ihmetellä ja hyristellä. Niin olen tehnyt täällä Prahassa.

Kevät tuli tänne jo maaliskuussa, vaikka vielä ei ole helteistä juuri nautittu, muutamaa kahenkympin päivää lukuunottamatta. Kirsikkapuut kukkivat, suurelta osin ovat jo sataneet vaaleanpunaisena lumena maahan. Olihan se kukkivuus ainutlaatuisen ihanaa kokea, ihan arkensa keskelläkin. Kuin kaikki maailman pinkki kauneus ja hentous olisi juuri siinä oksassa, joka kasvojen edessä tuulessa värisi. Ympärillä leijui romantiikan usva, pariskunnat suutelivat penkeillä ja puiden alla, ja kyllä, rakkauttahan värisevä sielu huutaa näin keväisin muutenkin.



Kirsikoiden vanavedessä pulpahtelivat valloilleen magnoliat. Pidän niistä enemmän nuppuina, niinkuin monista muistakin kukista. Magnolia on sen verran pompöösi, että muhun vetoaa enemmän pienuudessaan vaatimattomat kirsikan-ja omenankukat.


Petrin hillin laakso on täynnä hedelmäpuita, joten aina ei tiedä, onko kyseessä omena vai päärynä.



Nuo ylläolevat kuvat ovat maaliskuun loppupuolelta, nyt elellään jo istutuksiakin.


Tämän päivän tilanne vaatisi akuuttia päivitystä, eli läheiseen ihanaan, lähiöni metsäiseen järvipuistoon on pikimmiten mentävä tiirailemaan luonnon tila. Koti-Suomessa se oli pääsiäisenä tällainen: rakas Näsijärvi, ja sukkelaan sulavat jäät. Joten: vartokaa vaan, pian se on kevät päällä teilläkin!

Koti-Suomen pääsiäispöytääni hedelmänsä luovutti limepuu.


Ens kerralla voisin kuvittaa hieman Prahan hautausmaita, ne ovat niin kauniita muratin peittämiä siimeksiä kätkien mitä kauneimpia veistoksia ja tarinoita, eritoten juutalaiset hautausmaat. Siihen mennessä olen ehtinyt tsekata Franz Kafkan haudankin. Viikko takaperin olin kuleskelemassa eräällä sielujen leposijalla, aurinkoisena sunnuntai-iltana, ja aloin tiirailla horisonttiin, että mitäsmitäs, aivan kuin rautaportti olisi kiinni... Kiinnihän se, kello oli reilusti yli ajan, ja mä olin suurin piirtein vasta avannut eväsvoileivät!:) Onneksi miekkonen vartoi sen verran, että lukkoon portti helähti selkäni takaa. Sinne olisin jäänyt yöksi, minä ja 2 miljoonaa hiljaista. Tuo lukema on minulle kerrottu.


7 kommenttia:

  1. Ooh,on ehkä pakko laittaa unelmalistalle maaliskuinen Prahan matka. Ihan jees tuo kaupunki oli heinäkuussakin,mutta kyllä nämä keväiset kuvat sykähdyttivät enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) kiva kuulla! Tää maalis-huhtikuun taite voisi olla aika ihanteellista aikaa, ainakin tän kevään perusteella. Ei ole vielä niin kuumakaan, eikä ihmishyörinää tungokseen asti, ja niin paljon tuoretta katseltavaa:), ruokafestivaaleja ja ties mitä.

      Poista
  2. Ehkä oli parempi, että pääsit ajoissa pois hautausmaalta. Päivällä mielenkiintoinen ja rauhallinen paikka, mutta yöllä kenties hivenen kolkko.
    Taidankin ajoittaa seuraavan matkani keväisen kukinnan aikaan. Mihin ja milloin sitten menenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D, samaa mieltä, yöunet on mukavampi ottaa jossain muualla.
      Sitten vain kevätreissuu suunnittelemaan:)!

      Poista
  3. Praha on hieno kaupunki ja kaunista katsottavaa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kans! Joka nurkan takana on joku uus Wau! :)

      Poista