Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


tiistai 31. toukokuuta 2016

Mielen maisema

Kävin taannoin ex tempore (työpöytä alkoi yhtäkkiä työntää mua luotaan) päiväretkellä lähiseudun luonnonsuojelualueella. Se ei ollut kuin yksi kipakka huokaus koneen äärellä, junatiketti netistä ja eikun menoksi. Tätä kuvaa astumisestani satumetsään, jossa saniaiset juuri silloin aukoivat kiemuroitaan ja vuokot kukkivat kolmessa värissä (ja liittyi siihen yksi omar-munkki näkötornillakin...), katselen nyt sitten tässä työpöydän ääressä, kun alkaa mieleen kasautua liikaa tavaraa. Loput maisemat polun varrella voi sitten muisti paikata. Ja jo helpottaa taas.





3 kommenttia:

  1. No onpa ihanan näköinen paikka. Tuonne puiden siimekseen tekisi itsekkin mieli sukeltaa.

    VastaaPoista
  2. Pienelläkin luontotankkauksella jaksaa taas eteenpäin.

    VastaaPoista
  3. Näin on! Tavallaan niin helppoa, ei tarvitse edes kauas lähteä, ja pääsee ihan eri maailmaan. Siellä ei paperipinot mieltä paina.

    VastaaPoista