Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syysistutuksia

Nyt kun Pirkko-myrsky pyyhkäisi muille reiteilleen, uskaltaa taas avata terassinoven. Meillä tosin Pike on riehunut vuosikausia, se kun on mun äitini nimi!

Tilasimme työkaverin kanssa kimpassa tulppaaninsipuleita ynnä muuta Korpikankaalta. Lähetyksen perilletulo otti kyllä useampia viikkoja, mutta hyvinhän noita mukuloita ehtii maahan pistellä.


Otin sunnuntain aamupuuhaksi Pink Impressionin ja Page Polkan sipulien istuttamisen. Lisäksi laitoin pieniä kukkasipuleita, sinilaukkaa.


Ja olihan satsissa muutama lyhtykukan eli lyhtykoison taimikin. Lyhtykukka on hauska ja jotenkin japanilaishenkinen.


Mietin kyllä sitä, että miten noita sipuleita maahan kaivaisi, kun penkit ovat täynnä menneen kesän kasvien rippeitä, monivuotisten juuria ja kaksivuotisten terhakkaa vihreää kasvustoa. Koitin sitten sopiviin väleihin saada sipuleita lykättyä ja noin 10 sentin syvyydelle ja saman verran eroon toisistaan. Aika hauskaa ja helppoa hommaa.


Muuten: se voittoisa kurpitsa Ahlmanin kisassa painoi 55,64 kg!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti