Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


torstai 1. syyskuuta 2011

Uskollinen ystäväni ja kurssihuumaa

Mansikka jaksaa muistuttaa menneestä kesästä. Siinä ei ole koko kesänä ollut yhtä paljon marjaa kuin nyt sateen piiskatessa pientä puskaa. Aika liikuttavaa.


Yritän epätoivoisesti paraikaa hillitä halujani. Syksy nimittäin tunkee postilaatikkoon kansalaisopistojen esitteet, joita sitten into piukeena mis... eiku filantrooppina selailen ja merkkailen, mihin kaikkeen aion osallistua. Syksyn edetessä sitten maksellaan jälkikäteen kurssimaksuja kursseista, joihin ei sitten tullutkaan mentyä.

Periaatteessa voisi kiinnostaa esim. Kotipuutarhurin syystyöt, Ikonimaalaus, Runonlukupiiri ja jo toistamiseen aloitettuna Venäjän alkeet. Mutta koska noissa ehkä kuitenkin kalskahtaa hieman liikaa tekeminen tai yrittäminen, päädyin sen sijaan ilmoittautumaan mm. Rentonaiset, Hidasta ja Jännitä rennosti -kursseille. Jokusen isoäidin neliönkin aion mennä virkkaamaan. Melkein ilmoitin miehenikin Urosjumppaan. Onneksi pääsin itse Rasvanpolttoon vasta varasijalle...

Nämäkin miehenmittaiset muuten aukesivat, mutta moni on vielä nupulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti