Nyt alkoi vihdoin tapahtua! Vesi lirisee katolta ja aamulla lumimassaa tömähti siihen malliin, että ajattelin josko naapurin isäntä tuli katolta alas. Kun lumi haihtuu, alkaa pihaa taas hahmottaa. Ai tollanenko se olikin. Kenties olisi aika tarttua kynään ja piirtää pihasuunnitelmia paperille?
Vietin viikolla aikaa Teräsmiehen tapaan: luomalla sekä röntgen- että kuumakatseita olohuoneen ikkunasta pihalle. Koko viikon tuntui, että lumi ei vähene, mutta sitten loppuviikosta lumiraja alkoi vetäytyä vuoroveden tavoin taaksepäin. Mutta ainakin eilen ihmiset vielä hiihtivät viereisen järven jäällä. Ja siellä joukossa se naapuri, joka on kantanut naskaleita kaulassaan jo koko maaliskuun. Toiverikas siis hänkin kevään tulon suhteen. "Kuu kiurusta kesään, naapurin naskaleista neljä..."
Uhmatakseni talvea laitoin Leonard Cohenia soimaan, jätin olohuoneen oven raolleen, avasin puutarhatuolin ja istuin terassille. Oli ihan lämmin. Kaipuu kaukaisuuksiin alkoi heti vallata mieltä, kuin aina keväisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti