Pääsiäinen on mukavaa aikaa. Pyhät saavat olon edes hiukkasen normaalia rauhallisemmaksi ja tietty seesteisyys valtaa mielen. Hamstrasin pääsiäiskoristeita Tammelantorilta ja ortodoksisen kirkon pääsiäismyyjäisistä. Rairuohot ehtivät taas juuri ja juuri ajoissa valmiiksi. Helmililjat ja narsissit tuovat omaa väriään. Leivottukin on ja mämmirasiatornit täyttävät jääkaapin.
Muualta tulleena nykyisen kotiseutuni palmusunnuntain vitsoittelut ja virpomiset eivät tahdo oikein vieläkään istua perinteisiini. Siellä mistä minä tulen trulliteltiin vasta tulevana eli lankalauantaina. Eikä siinä paljon virvottu, työnnettiin kahvipannu oven raosta ja toivotettiin Hyvää pääsiäistä. Mitä vanhemmaksi tuli, sitä enemmän toivoi että pannuun kilahtaisi namun sijaan kolikoita. Hauskaa touhuahan se oli. Äiti maalasi lapsensa naaman koreaksi, ja ulkovaatteiden päälle vedettiin joku iso mekko, jota sai alati trullimatkalla kiskoa ylös vyötäröltä, ettei se jäisi matkalle. Ja kun on pienempiä sisaruksia, niin siinä pikkutrullien siivellä meni mukavasti melko pitkään vielä yksi isoiitakin.
Myös pääsiäiskokot kuuluvat minulle kotoisiin pääsiäisperinteisiin. Pohjanmaalla kasattiin komea keko risuja ja tulen heitellessä kipunoita ilmaan järsittiin grillimakkaraa.
Takapihallamme puun juurella saattavat kukkia pääsiäiskrookukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti