Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


torstai 14. huhtikuuta 2011

The change will come


Laitanpa tähän muutaman ennen muutosta -kuvan nyt tässä vaiheessa, kun piha on näin ruma. Silloin saattaa voida hieman huijata muutosvaikutelmaa jo pelkällä pian lisääntyvällä auringolla ja ruohon vihertämisellä ja antaa puutarhurin ottaa kunnia.

Lumen alta tuli esiin kaksi unohtamaani sinistä ennustuspalloakin. Lumi peittää enää kapeana riuttana pihaa. Pian päästään tositoimiin, jos vain tietäisin mitä pitäisi tehdä. Luulenpa, että laajennan kukkapenkkejä hieman, mutta pitääkö vanhaa multaa kenties vaihtaa vai kasaanko vain uutta multaa päälle?





Todella säälittävältä näyttävät ne taimiruukut, jotka kannoin jossain vaiheessa kylmäkäsittelyyn lumen alle. Lumiraja nimittäin pakeni nopeampaa kuin ehdin siirtää ruukkuja. Nyt taidan ottaa ne sisälle, olkoon käsitellyt tai ei. Johan niille muutamalle törpölle pihan keskellä nauraa ne naurismaan airatkin.

Odotan jännityksellä, koska naapurin kaheksankytsenttiselle pikkutytölle tuodaan taas viereiseen pihaan halkaisijaltaan viisimetrinen trampoliini. Se ilmestyi viime vuonna sinne vasta syksyn korvilla. Voitte uskoa, että oman pihan suht' pienet väriläiskät hukkuivat kaiken takanaan nielevään siniseen aukkoon. Aargh.

Marjapuskissa killuu enää muutama viimevuotinen rastaankarkotin. Ettei vain rastaat pirulaiset vieneet niitäkin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti