Otin sakset ja liiman kauniisiin kätösiini ja aloin suunnitella pihaa kartonginpalaselle. Kutsuttakoon sitä unelmakartaksi! Leikkelin kuvia kasveista, joista minulla on siemeniä hankittuna sekä niistä, joita ehdin viime kesänä kokeilla. Yksi Tampereen ihkuimpia paikkoja ylipäätään on Tammelantori, josta olen hankkinut myös taimia ja isompiakin kukkasia. Yritän siellä bongailla yksittäisiä myyjiä, joilta saan omasta pihasta kangettuja kasveja tarinoineen ja omien valvovien katseiden alla kasvateltuja taimia. Viime vuonna ostin tällaisilta pienmyyjiltä ainakin muutaman särkyneen sydämen, leinikin ja akileijan. Eipä muuten tullut silloin mieleen lehtokotilovaara, kun juurakoita kotiin raijasin... Torin ammattimaisemmilta taimimyyjiltä pihaani siirtyivät esim. chili, kesäkurpitsa ja köynnöskrassi.
Suunnitelmassani näyttää siltä, että pihan vasen puoli painottuu väriskaalalla sininen-lila-valkoinen ja oikea lila-vaaleanpunainen-violetti-vaaleaoranssi.
Unikko on niin oranssi, että se joutuu väistymään hieman takaoikealle mansikan viereen. Tätä kukkapenkkiä voisin hieman laajentaa siihen suuntaan. Keskellä riippapajusta alaspäin on vielä tyhjää, alkoi kukkalajien määrä hirvittää. Onkohan tässä nyt ahnehtimisen makua? Kuka näitä kaikkia kastelee koko kesän? Pitäisikö kuitenkin laittaa tuohon kohtaan se hehtaarilehdillään kaiken armeliaasti peittävä kesäkurpitsa, joka siinä viime kesänä oli?
Ajattelin, jospa istuttaisin pihan perälle varjoon saniaisia (kenties kotkansiipeä?). Maalla lapsuudessa mumman tuvan reunusta oli niitä täynnä, ja ne ikäänkuin leyhyttelivät lehdyköillään ilmaa viileämmäksi hellepäivänä.
Jään vielä miettimään kirsikkapuun taakse pientä lukunurkkaa: metallituoli ja pikkuruinen, hoikka pöytä, johon voi laskea vaikkapa mehukannun ja lasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti