Sama kai se meille

Pihamme molemmin puolin on yhdet naapurit pihoineen. Pihojemme välissä oli viime keväänä tähän muuttaessamme sakea hansaruusupensasrivistö. Koska toisella naapurilla on pieni tyttö, jonka ei haluttu rei'ittävän itseään pensaisiin, saimme heti toiveen ruusupuskien vaihtamisesta toiselta puolelta pihaamme. Sama kai se meille silloin, joten puskat kaivettiin pois ja naapurit hakivat tilalle muuta. Sama kai se meille, ajattelimme ja kaivoimme lompakkoa.

Uudet puskat eivät kuitenkaan kiihdyttäneet kasvuaan, vaan kasvoivat lähinnä lehdet lykkäämällä. Pettymys. Naapureiltakin pääsee piiloon vain käpertymällä terassia ympäröivän aidan oikeaan nurkkaan. Samoin naapurin pikkuliisa tuijottaa vino hymy naamalla harvan pensasaidan läpi meidän punaisia marjoja notkuvia marjapensaitamme.

Toisella puolella pihaamme rehottavat yhä lilat hansaruusut, ja se on hyvä. Paitsi että uudet puskamme niitä vastapäätä taitavat olla sitten joskus keltaisissa kukissa. Jaa, että mikä se pensas on nimeltään? En mä vaan tiedä, sama kai se meille.

Yllä ruusut (kuvittele täyteen runsaita ruusunkukkia), alla risut (kuvittele edes lehdet). Allaolevassa etualalla pensasporukan fiksuin, ainut kasvusta innostunut.