Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Nakit mullassa

No niin, pääsin upottamaan nyppyläiset hanskani multaan, ja voi miten mukavalta se tuntuikaan! Myllersin yhtä kolmesta kukkapenkistäni. Puolet siitä oli nimittäin viime vuonna vajaakäytöllä, joten käytännössä homma oli kukkapenkin perustamista. Keräsin edellisen asuttajan jäljiltä jääneet valkoiset, sileät kivet ja kaarnahakkeen ja lapioin pienempää valkoista kivimurskaa pois riippapajun juurelta. Levitin sanomalehtiä pohjalle ja sitten pieniä kiviä vähän takaisin, kastelin ja kumosin kuusi 45 litran pussukkaa multaa päälle. Jokunen kouraisu kalkkia sekaan ja vettä päälle, siinä se.

Maata kaivaessani ja rikkaruohojen juuria peratessani vastaan luikerteli pulleita ja virkeitä kastematoja, maa-aines taitaa olla siis ihan ok. Viime kesänä onkimatoja kaivettiin sukulaislasten kanssa otsa hiessä, mutta ehkä ne olivatkin sitten paenneet hellettä syvempiin käytäviinsä.

Viimeistä multasäkkiä joutui lämmittelemään takalistollaan, sillä se oli vielä osaksi jäässä. Istuin siis multapussin päällä auringossa takamus jäässä ja kuulokkeista tuuttasi D. Coverdale naisenkaipuussaan: kesänherättelymusaa parhaimmillaan.


Istutuksia vaille valmis penkki oli vain osa kokonaisuutta, joten pitää jatkaa hommia taas, kun idolsit ja vaalit ovat alta pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti