Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Mun pihas kasvaa kaikkee!

Olin viikolla ja viikonlopunkin poissa kotoa, ja kenties juuri siistä syystä puutarhassa kukitaan!


Kaunokainen vei voiton ensimmäisenä kukkijana. Hyvänä kakkosena on kullero kohtsilläänsä. Oikeasti vuorenkilpi voitti kukassa, mutta kun se sijaitsee rupusempien kasvien takapenkissä, niin sitä ei nyt lasketa. Se voitti siis rahvaan varjokisan, hieno saavutus sekin. Kai.



Tarha-alpi lähti terhakkaasti liikkeelle uudessa kasvupaikassaan vuorenkilven takana. Osoittaa sen, että sitä ei tapa sarvipääkään.


Pikkusydän on nurkassaan yhtä herkkänä kuin sitten myöhemminkin.


Punaherukatkin ovat mukavasti kukassa ja kimalaiset pörräävät niissä pölytyshommissa.


Riippapajusta pidän paljon. Se on taas pian koko vihreydessään kuin lehtisateenvarjo. Täytyy käydä hieman leikkaamaan sitä.


Tässä se tuleva ihana mansikkainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti