Jäistä kiekkoa ja paahtavaa aherrusta

Pojat ne vain pelaa jääkiekkoa, vaikka meidän takapihalla paahtaa kuumuus, yli 20 asteen huideltiin tänään. Lämpö on saanut minut uskaliaaksi. Laitoin viikonloppuna unikontainta maahan ja heittelin ympärille unikonsiemeniä. Ymmärsin, että ne itävät melko helposti (?). Sitä minulla on myös sisätiloissa kasvamassa. Samoin siirtelin ritarinkannuksia, jotka ovat jo komeassa vauhdissa. Viime vuonna istuttamistani päivää paistattelemaan ovat putkahdelleet ainakin kaunokainen, karpaattienkello, malva, akileija, laventeli, särkynytsydän ja kullero. Kulleroa laitoin taimena vähän lisää myös jo. Muutamia tulokkaita en tunnista vielä. Unikkoa ja kulleroa ostin tutulta varttuneemmalta rouvashenkilöltä Tammelantorilta lauantaina (Hämeenkyrössä ei kuulemma vielä ole lehtokotiloita! Varmistin...).

Myös mansikka on herännyt pirteänä! Talvi ei sitä palelluttanut. Siitä kaunottaresta pidin eritoten pihallani viime kesänä. Muutama taimi tuotti mukavasti marjoja. Ainakin sen verran, että kun tuli vieraita, saattoi lehauttaa pientä puskaa ja kehottaa nappaamaan oman maan mansikkaa. En muista lajiketta, mutta marjat näyttivät ja maistuivat metsämansikoilta: niitä on tuossa kuvassa sivun oikeassa laidassa. Mansikassa on tunnelmaa, tulee mieleen mummin ja paapan akkunanaluset mansikkavainiot. Kaupungissa vaikka asuttiin, niin mansikkaa piti olla. Ja raparperia. Ja ruohosipulia. Varmaan perunaakin, mutta lapsena se kiinnosti eniten muussattuna.

Terassillamme piisaa nyt läjittäin entisen asukin valkoisia kiviä. Heittelin ne pois yhdestä kukkapenkistämme, eivät natsaa. Koristekivet ovat liian "siistiä" rekvisiittaa minun makuuni. Kukkapenkit ympäröin pyöreähköillä luonnonkivillä.