Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Keltaisia kaunottaria ja jaguaari

Rentukoita on tänä vuonna ollut paljon, tässäkin lähellä ojanpientareella ja järven reunan kosteikossa. Se on yllättävän suurikukkainen ja pitkävartinen kasvi, joka on aiemmin jäänyt minulle melko tuntemattomaksi.


Tässä iltana eräänä otin muovipussiin pikkulapion ja läksin suurin toivein metsästämään kiintoisia pihojen karkureita ja muita ojanpientareiden kasveja omaan pihaan kasvatettavaksi. Lähellämme on myös yksi autiotalo, jonka pihasta olisi voinut löytyä jotain.

Kun olin lenkkini aikana kiertänyt ko. autiotaloa kuin kissa kuumaa puurolautasta uskaltamatta astua polun tukkeena olevien kivien ohitse ja pikaisella rannekierteellä kaivanut yhden kasvin tien vierustalta muovipussiin mukaan, luovutin. Se löytämäni oli pieniä, valkoisia kukkasykeröitä kasvatteleva ihan-mukava-kasvi. Kotiin päästyä nettitutkin, että se on kevättaskuruoho, jota joku ei missään nimessä kehottanut laittamaan pihapenkkiin. Joten se siitäkin. Kai arvokasvien löytäminen iltalenkillä kuuluu vähän samaan kategoriaan kuin sisustuslehtien "Löysin tämän design-tuolin taloyhtiömme roskalavalta". Eihän sellaista oikeasti tapahdu, eihän.

Lähikulmilta löytyy yksi toinenkin rentukankeltainen kaunotar, nimittäin naapurin Corvette. Se ilmaantuu yhtä varmasti kuin räkättirastaat pihaamme kesän korvilla. Mutta tämä klassinen lähistöllä asuva Jaguar on ehkä enemmän minun makuuni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti