Laitoin tänään maahan muutaman syysleimun alun ja huomasin samalla lehtien samankaltaisuutta muuallakin kukkapenkissä. Joten siirtelin sitten kaikki syysleimuiksi todetut yhteen kasaan. Uusimmat tulokkaat ovat valkoisia, vanhemmista en tiedä. Ne ovat tainneet levitä meille naapurista.
Mumman puutarhassa maalla on aina kasvanut syysleimuja. Etupihalla navetan seunustoilla ja talon vierustalla kasvaa kotkansiipisaniaisia, krassia ja kesäkukkia. Vanhoissa kieseissä puuladon ja "puorin" välissä porttikongissa tapasi myös olla aina kukkia, samoin kaivon kannella. Talon takana pensasaidan suojissa on sitten se herraskaisempi puutarha, jossa en juuri muista lapsena suuremmin temmeltäneeni. Ruohikkohan siitä olisi kärsinyt. Siellä puiden viipyilevässä katveessa kasvoi lumipalloa, syysleimua, tiikerinliljaa ja muuta isoa ja komeaa kukkaa. Kunhan olivat komeampia kuin naapurilla. Puutarhaa kiertää vanha, sammaloitunut kiviaita, joka on vuosikymmenien mittaan painunut maan sisään.
Kiertelin juuri iltalenkillä lähikulmilla. Viime viikkoina on ollut tuulista, mutta livahdin ulos tyyneen koloon ja kävin mielipaikallani, jonne johtaa ruohottunut, kielojen ympäröimä kuja. Perillä tuoksui ihanasti terva, joku oli juuri käynyt venettään huoltamassa perinteiseen tapaan. Olisipa sen tuoksun voinut liittää allaolevaan kuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti