Sorsat tietenkin juoksivat jo ties missä, kun saavuin laatikon kanssa paikalle. Hetken kuluttua meitä oli neljän, toisilleen vieraan, naisen porukka sorsia pyydystämässä. Yksi oli englanninkielinen, ja hänellä roikkui kamera kaulassa. Että, ihan adventurous trip to Tampere...
Sen jälkeen, kun muun muassa itse toikkaroin laatikon kanssa keskellä risteystä muiden pysäytellessä autoja (äijät rattien takana katsoivat varmaan, että Jaaha, neljä naista sorsien perässä, no ei kai tässä ole kiire mihinkään...), karvapallot olivat viimein kourilla kahmaisten kasassa.
Sitten ei enää tarvinnutkaan kuin ohjastaa emo kävelemään boksin eli piip-piip-piip-äänien kuuluvassa läheisyydessä läpi liikenteen. Eläinvalvoja laittoi vielä puhelimeeni viestiä, että "Isoon veteen!" Ajattelin, että Se on nyt, pkele, kelvattava se vesi mitä on saatavilla!
Alkupisteestä puolen kilsan päässä saimme sitten vapauttaa poikaset emonsa luo, ja ojaan, josta johti alikulku järveä kohden, joten hyvin ne siellä pärjäävät. Ja jos eivät pärjää, niin se on sitten sen emon vastuulla, joka uhkarohkeudellaan koko projektin pisti alulle. Lopuksi halailimme ja taputtelimme toisiamme selkään. Kun pääsin työhuoneeseen, ilmassa leijui vieläkin ulkomaisen naisen parfyymintuoksu, halailusta ei meinannut tulla loppua. Heh, ihmiset on höpsöjä (ja varsinkin sorsat...), ja tollasilla yhteisefforteilla on sivumerkityksiä.
Jos joskus jotkut neljä randomia päättävät yhdessä ponnistaa ex tempore vaikkapa keskustan päihdeongelmaisten eteen, (olettaisin, että siinä tosin tarvittaisiin hieman yhteistyöhalukkuutta heiltäkin), niin siinä vaiheessa uskon ihmisten läpihyvyyteen.
Viikonlopun päivät olivat kauniita, varsinkin aamuvarhaisella, kun tein lenkkiä Näsijärven rannoilla. Eihän siitä meinannut tulla mitään, kun piti pysähdellä mietiskelemään tällaisiin paikkoihin.
Ja tällasiin.
Olin myös keskustassa piknikillä.
Ensin söin munkkia.
Ja sitten tippui jotain taivaasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti