Mielen maisema

Kävin taannoin ex tempore (työpöytä alkoi yhtäkkiä työntää mua luotaan) päiväretkellä lähiseudun luonnonsuojelualueella. Se ei ollut kuin yksi kipakka huokaus koneen äärellä, junatiketti netistä ja eikun menoksi. Tätä kuvaa astumisestani satumetsään, jossa saniaiset juuri silloin aukoivat kiemuroitaan ja vuokot kukkivat kolmessa värissä (ja liittyi siihen yksi omar-munkki näkötornillakin...), katselen nyt sitten tässä työpöydän ääressä, kun alkaa mieleen kasautua liikaa tavaraa. Loput maisemat polun varrella voi sitten muisti paikata. Ja jo helpottaa taas.