Sulojuissii!

Suloisin juhannus kuulostaa tältä (käännökset ohessa): loiskis-lip-lap (vesi), kurkkuhuuto-kirkuna (lokit), ritinä ja pauke (saunanpesä), poksahdus ja sihinä (juomat), kohtuullinen ininä (hyttyset), hiljaisuus tai "Syömään!" (ihmiset). No, okei... Radio Suomi on kiva, ja kikatus, ja "Shhsiish... muistatteko sshilloin rantarokissa..".

Kun olin pieni ja varhaisnuori (ennen sitä Rantarockia...), juhannukset vietettiin maalla Etelä-Pohjanmaalla ja mumman pihassa, milloin kananmuna lusikassa keikkuen, milloin missäkin muussa leikissä kisaillessa suvun kesken. Grillattiin, syötiin, ja aikuiset varmasti kohtuullisesti maistelivat juhannusjuomaa, koska en muista sellaisesta mitään, tai koska mumma piti jöötä. Puukot ja helavyöt pysyivät piilossa. Koivut oli kannettu porstuaan ovensuulle. 

Juhannusruusun tuoksua ei päihitä mikään muu kukka kesällä, syreeni menee lähelle. Näin melkein keskikaupunkilaisena keinot sen hankintaan ovat vähissä. Joten... Tässä juhannusviikon missio: hankinta meneillään vanhainkodin pihan laitamilla ovelasti kivipenkereen takaa. 

Huvien maksimoimiseksi täytyy kuntoilla alle. Juhannuslenkillä kuulokkeissa soi supisuomalaista Sentencediä ja brexit-brittiläistä Joe Cockeria. Ihan vaan sen takia, että laulumiesten äänet raapivat kuin parransänki. Korvatkoon juhannusheilan.

Kaunista juhannusta, toivoo Pallopaju!