Melkein unohdin kertoa, että tuossa taannoin sunnuntaiajelimme Lempäälään Haikalan puutarhalle, jonka joku oli rankannut Tampereen läheisistä taimistoista erityisen hyväksi valikoimaltaan. Se olikin ihan uudenlainen kokemus. Perennat kasvoivat maassa suurilla taimikentillä Pyhäjärven rantamailla ja isäntä sitten lapioi niitä ylös maasta toiveiden mukaan. Taimet olivat tuuheita ja runsaita. Mukaan lähti tuolloin pinkkiä syysleimua, lisää kotkansiipisaniaista ja jalopähkämöä. Täytyy sanoa, että taimipaakut olivat todella juurevia. Lisäksi nappasin yhden särkyneensydämen, sen sai alennuksella, kun uutta erää jo kuulemma pukkasi.
Haikalassa tuli sellainen olo, että tämä se vasta elämää. Vaikka tuollainen työ ja elämäntapa varmasti vaativatkin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti