Käheröt ja tötteröt

Kerronpa, mitä olen ajatellut kasvatella, jos luoja suo. Haluaisin mahdollisimman paljon kukkasia, mieluummin pikkuruisia pallukoita, peruskukkia, sykeröitä ja keskimittaisia rykelmiä. Pitkät ja korkeat tötteröt ovat liian aristokraattisia minun makuuni. Samoin kävi pionirakkauteni kanssa. Olen tavannut ostaa niitä leikkokukkina vaasiin ja pidän niistä kovasti, mutta omaan rahvaaseen pihaani ne tuntuvat liian komeilta ja kerskailevilta.
Mehikasveista ja muista vihreistä penkintäyttäjistä en välitä.

Siementilaukseni saapui jo: Maatiaisessa olivat tehokkaita. Kerron kasveista sitten lähemmin, kun ja jos saan ne itämään. Yhden korkean kasvin kelpuutin joukkoon: rohtosormustinkukan, jonka kukintaa täytyy siis odottaa ensi vuoteen. Kaunokaisia otin lisää, sitä sain työkaverilta viime kesänä, ja se on kyllä kiitollinen puskemaan sievää pikkukukkaa. Harjaneilikasta innostuin myös: kukat tilaamassani ovat puna-valkoraidalliset, lajia "Sagalund" yli 100-vuotiaasta puutarhasta.

Keltaiset kukat feidaan nyt tällä kertaa. Pihassamme kasvaa entisen omistajan jäljiltä keltainen käherö, tai virallisesti tarha-alpi, joka on villiintynyt koko penkkiin, ja nojaa kukintonsa jälkeen pitkät piiskansa pitkin penkkiä. Joudun kaiketi raivaamaan sen. Sen juuret ovat hyvin puumaiset ja rehottavat. Se kuitenkin kerää perhosia, ja taitaa olla vanhan liiton kasveja, joten kenties muutamalle varrelle jokin paikka löytyy. Sääli sinänsä.