Kesälomaa on mennyt viikko, ja kesään kuuluvat tietysti kesäeväät, joskus ne on enemmän ku kohillaan. Ihanalla brita-kakulla ja shampanjalla aloteltiin viikonloppuna tyttöjen kanssa, shampanja tuli lähetyksenä mieheltä. Salaateissa oli orvokkeja ja mansikoita, ja kalaa oli jos jonkinmoista appelsiiniloimutettua.
Viime viikolla taasen
Valamon luostarissa tarjoiltiin mm. teepöytää. Mä niin tykkään, kun saa teetä, Valamon mustaa, samovaarista metallikoristeiseen lasiin (ihana!). Tee, ja suolakurkut hunajalla ja smetanalla, vois syödä loputtomiin. Tarjoiltiin, ja otin, myös Valamon viinejä. Ja viinituvassa otin lisää viiniä.
Valamon Rafael kuohuviini on mun tähän-mennessä-suosikki. Ja sit se
pihlajanmarjalikööri.
Pääsin myös munkin kanssa deiteille. Paikka on muutenkin lempikuplani. Kaukana hyvä muu maailma, jonkun mielestä katala, ihan kuinka vaan, kaukana kuitenkin.
Kaiken tuon hörppimisen jälkeen ette ehkä ihmettele, että Tallinnan laivalla mulle tarjoiltiin vain alkoholitonta drinksua. Lapselle vain tilasin, mutta itsellekin sain väkipakolla, vinkvink.
Tuon jälkeen tanssinkin pöydillä neonranneke heiluen. Että kuka siihen promilleja tarvitsee... En ole nyt kysynyt, että vieläkö olen jonkun matkalaisen täti. Ne on kyllä tottuneet...
Kesken pieniä lomaa ryydittäviä työtehtäviä täytyi tänään ladata
puhelimeen
Pokemon Go -peli. Eilen katselin toisiinsa törmäileviä ihmisiä
puistoissa ja kaduilla. Täytyi siis koklata. Ensimmäinen pokemon pomppi tyynylläni,
nappasin sen siitä. Onhan se ihan kiva, että sängystäni löytyy aamulla edes joku.
Ajattelin jatkaa päivää terassilla, joten kenties niitä vilkkuu siellä silmissä tuplana.
Saatan jopa jututtaa. Kaverin tytön sängystä oli aamuvarhain löytynyt pehmolelut mytyssä peiton alta, ja tyttö oli tiessään. Tästä lähtien pokemon-metsästys on siis käypä syy kaikelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti