Läheisessä siirtolapuutarhassa oli avoimien ovien päivä: kiinnosti ainakin mua ja neitoperhoja, niitä oli älyttömästi! En oikeastaan halaja puutarhamökkiä, liian sosiaalista, ja liian vähän rahaa toteuttaa toissijaisia toiveita. Näen itseni sieluni silmin järsimässä grillimakkaraa jossain puskassa, etteivät naapurit tule kaffille. Mutta onhan ne kodikkaita ja monelle oiva tapa harrastaa viljelyä. Ja kukkia. Ja irrottautumista. Mikäs sen mukavampaa sunnuntaipuuhaa, kun luvan kanssa sai kurkistella pihoihin ja mökkeihin, ja joku oli leiponut pullaakin vieraille. En tohtinut siltikään montaakaan nuuskia, nehän on jonkun kesäkoteja, enemmän kiinnosti pihojen tunnelma.
Kokosin tähän sieltä täältä mökeistä palaset, joista nikkaroisin mun lempimökkini tiluksineen. Sellanen hämyisä ja rönsyävä piha, mutta ei siivoton. Mutta ei missään nimessä niukka eikä kantikas tai korrektin siisti.
Etuportti. Takaportti. Sivuportti. Portteja pitää olla. Ja polkuja.
Istuskelupaikka omenapuun alla.
Tuoleja (ja kakkuja) piilossa puutarhassa.
Sitten paljon luumuja, omppuja ja kukkia.
Siinäpä se. Siitä tuli täydellinen!
Ihania kurkistuksia "salaisiin puutarhoihin".
VastaaPoistaKiitos näistä.
VastaaPoistaEipä kestä, ja kiitos huomioinnista teille, blogiystäväni!
VastaaPoista